Viherpesu, eli asioiden kuorruttaminen trendinmukaisella tekovastuullisuudella on jo business as usual. Sporttiketjusta ostetussa kuttaperkkatakissa roikkuu kymmenen lappua, jossa todistellaan kestävää tuotantoketjua ja sanoudutaan jyrkästi irti kaikesta siitä, mitä nykypäivän hyvinsyönyt 35-vuotias toimistotyöntekijä voisi pitää ikävänä. Sitten on vielä yksi lappunen, joka julistaa, että muut lappuset on tehty kolmesti kierrätetystä uusiopaperista.

Ja mitä enemmän globaalia kivuutta on saatu ympättyä miljoonilla brändiin, sen enemmän kuttaperkkaparkasta voi pyytää fyrkkaa. Ja kauppa käy.

Mikäpä siinä, ei anekaupassa mitään vikaa ole, jos siitä tulee itselle parempi olo. Siis silloin, kun naapurin kalliimpia lastenvaunuja hangessa työntävä kotiäiti tulee vastaan halvemmassa kuttaperkkaparkassa.

Uusin keksintö tässä rehellisen junttiuden maassa on viestintä.

Kun esimerkiksi Postissa ei keksitty, miten saataisiin kirjeet osoitteisiin ja paketit osumaan edes talousalueen tarkkuudella, niin päätettiin panostaa viestintään.

”Heippa kato jos sun päkitsi menee wrong ädressiin niin sä voit ajatella ei oumagaad toi posti ei kyl saa niinku tyyliin mitään juttui tehtyy oikein niin mä sanon sulle että just a minit meidän jengi tuo sun päkitsin alle oomin yhteen mestaan joka selviää täs ihan lähiaikoina joten just tsillaa ja venaa sä tilaat mä tuon!”

Ei voi ällistynyt paljasnilkkakaan muuta kuin jäädä hämmästyneenä odottamaan milloin apsi kilauttaa zalandojen saapumisen marketin yllätysluukkuun.

Postissa juhlitaan koko kaistan levydellä miten tää siis osuu ja uppoo.

Sitten lyötiin taas uusia pohjia pöytään. Alimmillekin virkaportaille pudonneista muistioista on saattanut ajatuksella voida lukea, että olisi hyvä lohkoa jotain pientä veronmaksajien rahoista myös kävelyyn. Koska pyöräilyyn sitä on niin surutta lapioitu, että vastuuntuntoisimpia hävettää.

No, avustuksia kaikkiin kivoihin liikenneideoihin jakavat Traficom (Os. Liikenne- ja viestintävirasto) katsoi tarpeelliseksi lähteä ilon kautta osarahoittamaan Helsingin Seudun Ympäristöpalvelujen (HSY) Ilmastoinfon hanketta Dallaus for Dummies.

HSY:n mukaan markkinointikeinoksi on valittu ”karnevalisointi”, jossa huomion herättämiseksi asetelma ikään kuin käännetään ja kävely esitetään ”opiskeltavana” asiana ja tyylikysymyksenä. Graafista ilmettä ryyditetään vanhalla Monty Python -klassikkosketsillä ”Ministry of Silly Walks”, jonka perimmäinen iva on ilmeisesti mennyt jonkin verran yli muodikkaan kampaamoleikkauksen.

Sketsissä nimenomaisesti pilkataan hallinnon pyrkimystä omia ja määritellä mitä merkityksettömämpiä asioita ja työllistää niillä itseään. Jotenkin en kokemukseen perustuen jaksa uskoa, että tässä olisi kyseessä jo toisen asteen ironia. Ja voi tietysti olla, että tämän innoittamana ryhdytään housut kintuissa niin väittämään. Mutta siitä tulee väistämättä lost battle.

Toisaalta samasta kassasta on päätetty nakata muutama kymppitonni myös joukkoliikenteen matkustajakadosta kärsivälle Helsingin Seudun Liikenteelle (HSL) hankkeeseen, jonka tavoitteena on ”Jalankulun ilmeen päivitys eri konteksteihin sopivaksi  ja saavutettavuuskriteerit täyttäväksi sekä kävelykilometrikisan viestintä- ja markkinointisuunnitelma lähivuosille”.  Tämä on sentään kuvattu vanhan liiton asiallisella virastokielellä. Kudos.

Päälleliimattujen kömpelöiden anglismien avulla yritetty oikotie uskottavuuteen aiheuttaa usein pelkästään myötähäpeää. Myötähäpeä on kuitenkin kauhun ohella myös kysytyintä viihdesisältöä. Ja puoliälykkäällä ironialla itseään korottavat tvittermesojat saavat uutta materiaalia piirikuntatason digi-standuppiin.

Jos ei tietäisi paremmin, voisi luulla, että virastojen erikoissuunnittelijat, ylitarkastajat ja neuvokset olisivat kaikki muotilasit päässään toisiaan netissä kehuvia milleniaaleja. Voin kuitenkin kokemuksesta kertoa, että vaikka toiselta vaikuttaa, siellä on edelleen pääasiassa pitkälle koulutettua, skarppia, kokenutta ja vastuullista porukkaa. Eivät vain voi mitään tuleville ja meneville ministerikotkotuksille. Eikä jonkin kestävän kehityksen tikkaribrändistä hedhantatulle asiakaskokemusmarkkinointojohtajalle

Nyt voimme vain rukoilla, että Mr. John Cleese ei saa vihiä suomalaisen virastokeskijohdon kuningasideasta. Tai toisaalta että saa, mutta siinä tapauksessa kuolemanasiallisella poliittisella johdolla ja virastoylimyksillä ei tule huumorintaju riittämään.