Erään Sepin mutsi pakotti takavuosina Sepille prässärit kouluun. Sepistä tuli Prässäri-Sepi.

Sepin muistoon on edelleen tatuoitu vaaleanvihreät suorat housut. Sepin mutsi halusi poikansa erottuvan joukosta, koska Sepi oli fiksumpi kuin muut.

Siitä sai maksaa Sepi. Ei mutsi, joka muisti kaikille leuhkia, että Sepi ei saanut katsoa televisiota seitsemän jälkeen. Sepille naurettiin joka välitunti, se kuului ohjelmaan.

Heti kun mutsilleen kykeni, pölli Sepi uimahallista nahkarotsin, vei mutsinsa lompsan ja jotenkin pääsi kulman imppaajien porukkaan. Sen jälkeen piti mennä kadun toiselle puolelle jos Sepi tuli vastaan. Sepi kun saattoi sillä päällä ollessaan vetää pari litsaria ja ottaa fyrkat. Sepi kuritti porukkansa kanssa väsymättä äänekkäimpiä pilkkaajiaan. Ja sellaisiksi kuvittelemiaan.

Prässäri-Sepistä tuli kuin tulikin special. Kulmien julkkiksen ura oli näyttävä, mutta lyhyt.

Yhteiskunnan asioiden hoidon kutsumuksekseen valinneet valtuuttavat itsensä olemaan oikeassa toisten puolesta. Niinkuin Sepin mutsi.

Heistä jokunen saattaa uskoa tarkoittavansa kanssaihmisten parasta, mutta useimmat tietävät paremmin. Usein haluavat näyttää voivansa siirtää hyvänsä ymmärtämättömämmille. Vaikka pakolla.

Paremmaan yhteiskunnan edestä taistelevan ase on lainsäädäntö. Ja se on pelottava ase.

EU:ssa on Suomen painoarvo vähäinen. Mutta globaalin köyhyyden pyyhkiessä  yli ei ole muutakaan turvaa. Kun katsoo Suomen sijaintia kartalla, ymmärtää, että kansainvälisen politiikan heittopussiksi joutuminen voi olla silmänräpäyksen päässä. Siitä on miesmuistissa kokemusta.

Yksisilmäisten vouhottajien äänestäminen Euroopan parlamenttiin on kuin panisi rahaa pankkiin. Nimittäin espanjalaiseen säästöpankkiin.

Miettikääpä muutamaan kertaan ketä reilua, vastuullista ja aatteellista tarinansuoltajaa äänestätte parlamenttiin toteuttamaan uskomuksiaan ja itseään. Mikäli toivotte heitä vain loitommalle paikallisesta päätöksenteosta, voitte pohtia vanhaa vertausta housuun virtsaamisesta pakkasella.

PS. Pohjois-Atlantin puolustusliitossa odotetaan henkeä pidätellen, joko pieni ja urhea Suomi viimeinkin suostuisi antamaan iskukykynsä käytettäväksi ja muodostamaan tervetulleen puskurivyöhykkeen Naton ja Venäjän väliin.