Menneenä viikonloppuna kohdistuivat kansan katseet poliittiseen kerhotoimintaan.

Suurin mediakiinnostus paikallistui Ouluun, jossa pienpuolueen riitaista positiota kohti vajoavan keskustan väki kokoontui naamiohuveihin vaihtamaan vielä melko uuden puheenjohtajansa seuraavaan.

Kepun nuijanvarsi on ollut viime aikoina liukas. Viimeistä edellinen oli peräti pääministeri, joka ei pahemmin neuvoja kysellyt, mutta kun se oli niin oikeistolainen. Eihän se ole muotiakaan. Edellisen hallituksen pahuuksista vaalitaan vasemmistossa huolellisesti etenkin kikyn muistoa sekä tasa-arvon vastaista yritystä saada työttömille töitä.

Seuraava puoluejohtaja valittiinkin sitten jo enemmän kaupunkilaismuotia noudatellen. Ja kaikkien yllätykseksi muljautti vaaleissa pahasti takkiin saanut kepu itsensä hallitukseen. Kyl ne osaa, sanottiin.

Puheenjohtajaksi hurmoksen saattelemana huudettu kokematon pohjoissuomalainen astui kirkasotsaisesti parrasvaloihin vain vuosi sitten. Ja joutui viime lauantaina poistumaan niistä suorassa lähetyksessä. Kaaderissa eivät hermot kestäneet, kansansuosio oli painunut ennätyslukemiin.

Koronakevät, poliittisen identiteetin katoaminen muodikkaaseen arvoaskarteluun ja antautuminen demarien ja vihreiden apulaiseksi hallitukseen näkyivät kannatuksessa dramaattisesti.

Katri Kulmuni ei kokemattoman lailla haastetta pelännyt. Hän joutui – pikemminkin kuin pääsi – valtionvarainministeriksi aikana, jossa vanhat parametrit hävisivät yhteiskunnasta ja uusia keksittiin lennossa.

En epäile, etteikö Katri pyrkinyt toteuttamaan puolueen isoisten ohjeita, mutta kepun pitämisestä aisankannattajan maineessa ja asemassa pidettiin muun hallituksen toimesta hyvää huolta. Demarien poliittinen voimaantuminen heijastui pääministeri Sanna Marinin assertiivisissa tiedotushartauksissa, joissa vallankumouskaartin sissipäälliköiden innolla luettiin tolpalta mitä ihmeellisempiä tiedonantoja.

Istuva hallitus onnistui keskittämään itselleen poikkeuslain nojalla ennen näkemättömät valtaoikeudet. Pääministeri allekirjoitteli jopa tasavallan presidentin säikäyttäneitä perustuslaillisesti kestämättömiä kansalaisvapauksien rajoituksia.

Mutta tämä kaikki, jotta suojeltaisiin riskiryhmiä. Hätä ei lue perustuslakia.

Ja olipa se maalitaulu missä hyvänsä, haulikolla osuu kun aikansa pyörii ympyrää ja ampuu paljon. Epäilemättä kansanterveyttä vilpittömästi ylläpitämään pyrkinyt hallitus oli tekemisissä tuntemattoman kanssa.

Syntyi ja annettiin kuvaa, jossa yksimielinen tummiin pukeutunut ja kevyesti kriisitilanteeseen meikattu ministeristö taisteli yhtenä henkilönä tuntematonta vihollista vastaan. Oli astuttu näinä kohtalokkaina aikoina puoluepolitiikan yläpuolelle.

Siis kunhan kaikki ovat samaa mieltä demarien ja etenkin kansallisesta kriisistä Suomen ja siinä sivussa euroopankin pelastavan pääministerin kanssa.

Terveyskriisiä seurasi taloudellinen kriisi rottalauman lailla. Edellinen valtiovarainministeri antoi mustekynän pitkin hampain maailman huonoimpaan saumaan joutuneelle nuorelle puoluejohtajalle.

Annetuista lähtökohdista oli puolueen profiilin terävöittäminen mahdoton tehtävä. Puhumattakaan talouden hätäpelastustoimiin joutuneen ministeriön johtamisesta siten, että poliittisessa kaaoksessa olisi edes jotenkin pärjännyt.

Demari vei, vihreät istui kasmirvällyjen alla kyydissä ja kepu harhaili paloaukealla. Oppositio oli pääasiassa kohteliaasti hiljaa.

Politiikka ja byrokratia menivät usein jo aamusta sekaisin ja terveysviranomaisista tuli julkkiksia. Ministeri Krista Kiurun Wittgenstein-monologit jäävät politiikan historiaan.

Mutta Katriin. Valtionvarainministeriön avaimet tulivat luovutettavaksi Vanhasen Matille Nurmijärveltä. Vanha veteraani saatiin kaikkien helpotukseksi puolipakottamalla mukaan peliin. Matti took one for the team, joten respect. Katri pyrki jäämään viisikkoon syömään eväitä, mutta juoni olisi mennyt liian sakeaksi jo Enid Blytonillekin. Katri poistui kulisseihin.

Pikainen poistuminen ministerikyydistä näytti johtuvan Harri Saukkomaan firmalta valtion piikkiin hankituista esiintymisvalmennuksista, josta ministeri oli hyötynyt myös puolueen puheenjohtajana (?).

Jos ei tietäisi, että moiseen ei ole edellytyksiä, niin voisi jopa kuvitella, että sinänsä merkityksetön kohu nostettiin peittelemään perin huteralla mandaatilla tehtyjä ministerin EU-sitoumuksia Covid-19 -lainojen ehtoihin liittyen. Mutta mistäpä näistä tietää.

Katri Kulmuni jätettiin yksin susille. Poliittinen raato haihtuu haaskalta tunnetun nopeasti ja Timo Haapalan hiusristikko hakee uuden maalin nopeammin kuin kissa aivastaa.

PS. Jäin Katrin jutuissa miettimään yhtä asiaa. Tarkoittiko hän kolmannesta tiestä puhuessaan keväällä armeijan ja poliisin sulkemaa valtatie kolmosta? Tämän tarkistan, kun hänet seuraavan kerran tapaan.