WC-paperin alkuperän vastuullisuuden tarkistaminenkaan ei enää tuntunut maailman tärkeimmältä asialta, kun hanuri kutittaen piti hakea muutama kartonki lisää. Kuvia kantakaupungin kivijalan täydestä hyllystä sentään ehti ottaa; siinä teille automarkettien hysteeriset hamstraajat! Urbaanit katu-uskovaiset hakevat rullan kerrallaan

Kaupunkikolmioihinsa linnoittautunut vallasväkeä ylläpitävä luokka löi luurit päähän ja ryhtyi simuloimaan toimihenkilöminää kotona. Kolmantena päivänä piti jo soittaa poliisille, koska vastapäisen rakennuksen duunareita oli tiheässä lounasringissa ainakin kaksitoista. Kaupunginosaryhmässä kaikuivat kriisitietoisten ohjeet kuuroille korville, joten turha maltillisuus oli nyt syytä hylätä. Yhdysvalloissa kuoli ihmisiä kuin kärpäsiä, mutta siellä vaan myytiin aseita kuin pohjoiseurooppalaisissa sivistymaissa käsidesiä.

Piittaamattomuus tappaa meidät.  Joutilaisuus ja varsinkin välipalojen syönti alkoi paisua ongelma-asteelle. Ajanvietepelien latauslistat takoivat ennätyksiä.

Metsänharvennuksesta soitettiin, että mites, pitäiskö tuossa samalla ottaa nuo pari kuusta tuosta mutkasta. Ei, en nyt päässyt paikalle, koska koronan takia olen sulkurajan takana ja poliisi sekä armeija valvoo rajalla.

”Ai niin, siellä on semmonen. Vieläkö se kauankin kestää?”

Paha sanoa, pk-seudun tautipesäkkeistä ei tahdota, tai ainakaan keskustan ministerit eivät tahdo, että kauhuskenariot yltäisivät syrjäisille rantamökeille ja puoliautioiden taajamien tyhjiin liikenneympyröihin. Vaikka lähin poliisi ja terveyskeskus on kauempana kuin ykköskoti.

Poikkeustilakäyttäytymisen osaamattomuus herättää ankaraa arvostelua yli media-alustojen. Yhdenkin henkilön lähelle oli lihatiskillä tullut toinen henkilö, vaikka juuri oli myyjä ojentamassa maistiaista chorizosta. ”Luulisi nyt riskiryhmäläisen itsekin ymmärtävän”, kirjoitti henkilö tuohtuneena.

Asiakeskeisillä ihmisillä on sosiaalisessa mediassa täysi työ selittää, ettei laumasuoja tarkoita sitä, että naapuria saa Facebookissa haukkua estoitta nimellä, kun se on tunkenut samaan hissiin.

Joutilasta väkeä oli ulkoilutiet mustanaan. Ennen oli väki hulluilla päivillä ja keskuspuisto tyhjänä. Ei olisi muutama vuosi sitten uskonut, että asia voisi olla ihan tasan päinvastoin. Repivä kritiikki elintarvikkeiden kotitoimitusten aikatauluista alkaa kärjistää keskuliikkeiden ja kuluttajien välejä.

Niin vakava kuin tilanne onkin, ei viihteellisiltäkään käänteiltä ole säästytty. Viranomainen, jonka ainoa tehtävä on varmistaa suomalaisille säälliset olosuhteet, jos joku epätodennäköinen poikkeustila joskus iskisi, tilasi ministerin kehuttua televisiossa homman olevan hallussa hengityssuojaimia Kiinasta. Tai pikemminkin Virossa toimivalta yrittäjältä, joka miehineen on tunnettu protestilistoilta ja Seiskasta. Tai siis ehkä kuitenkin toiselta yrittäjältä, jonka ulosottorekisteri ulottuisi peräkkäisinä A-nelosina ulosottoviraston ovelta Harmajan majakalle.

Kukaan ei oikein tiennyt keneltä oli mitäkin tilattu, mutta viitisen miljoonaa veronmaksajien rahoja oli maksettu belgialaiselle tilille. Yrittäjien riita rahojen oikeasta osoitteesta sai ylikierroksilla touhuavat toimittajat laukalle. Perintään oli kuulopuheiden mukaan värvätty myös Helvetin Enkelit, joka sanoutui Twitterissä virallisesti irti koko revohkasta.

Hommahan olisi ollut huoltovarmuusviranomaisille business as jyysyäl, mikäli jostain jotenkin jonkun joltakin tilaama tavara olisi ollut kuranttia. Mutta kun ei ollut. Ja rahatkin oli jo maksettu jonkun tilille johonkin. Kun ministeri on televisiossa luvannut, niin ei siinä enää pikkuvirkamiehellä ole aikaa ryhtyä hankintalakia lukemaan. Tässä oli tosi kyseessä, eikä mikään kauraryynien parasta ennen.

Denieri vinkui, kun ryhdytiin laatumedian johdolla syyllisjahtiin. Ministeri ei tiennyt maan tavan mukaan mitään, eikä ole voinut millekään mitään, eikä tule voimaankaan. Facebook-kampanja ministerivastuun minimoimiseksi oli hyvin organisoitu, eli demaritkin alkavat vähitellen osata peliä.

Poikkeukselliset ajat edellyttivät kuitenkin kollateraalia. Huoltovarmuuskeskuksen poliittinen nimitys sai mennä, syylliseksi piti kuitenkin saada toimituksia tyydyttävä profiili.

Case closed, osanottoni Tomi Lounema.

PS. Yhteisönä selviämme kriisistä. Ehdottaisinkin, että kokoonnumme joka ilta taputtamaan vaatekomeroon itsellemme, koska jokainen voi tehdä vain omat valintansa.

PS2. Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että sairaanhoitajilla on liian pienet liksat.