Valmiuslaki keskittää pakkokeinot harvojen käsiin

Meistä hyvin erilaisista ja miksei jossain määrin eriseuraisistakin suomalaisista tulee yksi yhtenäinen kansa, kun poliittinen johto lukee suorassa lähetyksessä vakavan poikkeustilanteen edellyttämää julkilausumaa.

Koronakriisin pahasti myöhästyneen tiedotustilaisuuden alkusuhinaa oli kokoontunut seuraamaan Suomen kansa, vaikka pääministeri osoittikin viestinsä vain median edustajille.

Hallitus ryhtyy nyt kaikkiin tarpeellisiin toimiin koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi.

Kansa vastaanottaa vakavana. Maataloissa, pääkaupungin keskustan kattohuoneistoissa, lievästi hienhajuisissa eläkeläisyksiöissä, pienten taajamien hyvällä maulla remontoitujen rintamamiestalojen oleskelunurkkauksissa, espoolaisissa nollaenergiataloissa, täysperän hämärässä ohjaamossa ja kuntayhtymän terveyskeskuksen taukohuoneessa.

Kansa, eli paperityöläiset, markkinointisihteerit, lukiolaiset, työttömät, eläkkeellä olevat hitsarit, dosentit ja kukkakauppiaat, myyntipäälliköt, sovelluskehittäjät, koululaiset, metsurit, senior advisorit, kaupan kassat, sairaanhoitajat, arkkitehdit, kotiäidit, autonkuljettajat, maanviljelijät, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijat, kunnan- ja kaupunginvaltuutetut, ammattimuusikot, opettajat, suomea ymmärtävät maahanmuuttajat, kustannustoimittajat, sähkömiehet, sosiaalihoitajat, johtajat, toimittajat, varhaiskasvattajat, ravintolatyöntekijät, ylitarkastajat ja siivoojat, sekä lukuisa määrä monen muun ammatin edustajat.

Mediassa koitti kiireiset, voisiko sanoa kiihottuneet ajat. Absurdi ja katastrofielokuvista tuttu virusuhka putoili kaduille ja kauppakeskuksiin pala palalta. Kiinasta kantautui kansainvälisten uutiskauppiaiden välityksellä tietoja massiivisista sairasmääristä ja sadoista, kohta tuhansista kuolleista.

No, se on siellä Kiinassa. Suomi jatkoi normaalia elämäänsä. Metrossa vähän säpähdytti hengityssuoja, joka oli noin yhdellä tuhannesta. Yhteiskunnallisen nokkeluuskilvan puolijoutilaat ammattilaiset alkoivat siteerata sosiaalisessa mediassa ulkomailta kantautuvia asiantuntijoiden varoituksia, joiden mukaan Koronaksi nimetty kulkutauti, virus, pyyhkisi yli koko ihmiskunnan.

Ilmastokriisin kasvavan uhan alla kestämättömästä elämäntavasta uutterasti kanssaihmisiä ojentaneet siirsivät katastrofitähtäimen lyhemmälle matkalle. Oltiinkin pyytämättä ja yllättäen kusessa nyt eikä sadan vuoden päästä. All in.

Toimitusten visualistit loihtivat myöhemmin alan kilpailuissa palkittavia logoja ja tunnisteita, jotta katastrofille saataisi selkeä graafinen ilme. Sähköisten tiedotusvälineiden resurssit valjastettiin täysimääräisesti vallitsevan mediamuodin mukaisesti siihen, että kaikille mahdollisille oville voitiin lähettää seisomaan toimittajia valmiina raportoimaan reaaliajassa, jos ovi sattuisi aukeamaan.

Hallitus valmistelee valmiuslain käyttöönottoa, jotta se voisi nopeammin panna toimeen koronaviruksen leviämisen ehkäisemisen edellyttämiä välttämättömiä toimia.

Kulkutauti oli rantautunut hyvien kansainvälisten kulkuyhteyksien välityksellä hetkessä muille mantereille. Eurooppalaisen sivistyksen syntyseuduilta alkoi kantautua huolestuttavia uutisia. Tartunnan saaneiden lukumäärät kasvoivat eksponentiaalisesti aamu aamulta. Medioissa siirtyivät visualistit tilastograafeihin ja selkeisiin tulostaulukoihin; montako tartuntaa, montako teholla ja montako kuollutta. Luvut paisuivat, seurauksena ennenkuulumattomia rajoituksia ulkomaille makustamiseen.

Suomalaiset uskoivat, että jonkinlainen kriisi tässä saattaa olla edessä meidänkin nurkilla. Lievä ahdistus purkautui jostain syystä ensin vessapaperiin. Markettien hyllyt ostettiin päivässä tyhjäksi. Sitten meni makaronit ja tonnikalasäilykkeet. Ja sitten kelpasi muukin säilyvä. Marketit kilauttelivat arkipäivän myyntiennätyksiä, keskusliikkeet kiirehtivät vakuuttelemaan, että tavaraa riittää.

Hallitus ja terveysviranomaiset puivat uhkan vakavuutta ja sen vaatimia toimenpiteitä. Media otti uutiskiihkosta ilon irti ja faktantarkastajat kertoivat toisilleen, että kukaan ei tiedä oikeita lukuja. Kukaan ei tiedä oikein mistään mitään eikä sitä, mihin tämä johtaa.

Dosentti- ja älymystöpiireissä, sekä osittain sivistyneistössä voimistuva hätähuuto pakkotoimien puolesta tarttui viruksen lailla päivällisillä ja rytmibaareissa median edustajiin, jotka eivät tässä pätemistalvisodassa halunneet jäädä tuleen makaamaan. Puolueiden ydinryhmät availivat ylänappeja ja unohtelivat meikkipusseja kotiin. Tumma ja rypistymätön valikoitui kriisitilanteen käyttövaatteeksi median ristituleen.

Tulosraportointi kaatuneista ja tehohoitopaikkojen riittämättömyydestä purkautui hätäiseksi operaatioksi. Koulut kiinni, koulut auki. Nyt ei auta, pakkotoimia kannatettiin eduskunnassa laajasti ja varsinkin oppositio alkoi esittää tuomiopäivän kysymyksiä. Kuka ottaa vastuun, jos…

Kymmeniä tuhansia suomalaisia hiihtolomanviettäjiä oli juuri virrannut kriisialueilta kouluihin, toimistoihin, asiakastilaisuuksiin, sairaaloihin, asiakaspalvelupisteisiin ja huvitilaisuuksiin. Lapissa oli sesonki kuumimmillaan.

Tauti alkoi levitä hallitsemattomasti, ensimmäinen ns. koronakuolema saavutti uutispöydät. Se on menoa nyt.

Valmiuslain voimaantulon mahdollistamia pakkotoimia alettiin viedä käytäntöön. Tilanne oli kokemattomalle valtionjohdolle varmasti jännittävä, edellinen poikkeustila, joka mahdollisti valmiuslain käyttöönoton oli talvisodan syttyminen 1939. Nyt oltiin vieraan vallan sijasta sodassa virusbakteeria vastaan.

Yli kymmenen henkilön yleisötilaisuudet kiellettiin. Urheilusarjat oli lopetettu jo aiemmin. Palaverit ja kokoukset peruttiin, hengityssuojaimet ja käsidesi vietiin käsistä. Apteekit täyttyivät ihmisistä uudestaan ja uudestaan. Kaikki käsikauppakelpoinen särkylääke kelpasi. Jopa vanhan liiton plasebo, eli aspiriini. Reseptilääkkeiden hamstraus alkoi.

Tilanne näytti olevan karkaamassa käsistä. Ilta toisensa jälkeen riitelivät terveysviranomaiset ja poliitikot televisiolähetyksissä siitä, montako suomalaista joutuu teholle ja montako menettää henkensä. Jos ja jos.

Somessa mankuivat itsensä asiantuntijoiksi määritelleet koko ajan kovempia pakkokeinoja koska kukaan heitä ja Risto Linturia lukuun ottamatta ei ota uhkaa riittävän vakavasti. Kauhutarinat ja huhut kiersivät, binge-sivistyneiden tiikeriäitien ja vimmautuneiden blogistien tykityksessä alkoivat pitkät puukot välähdellä.

Joissakin kannanotoissa vaadittiin jopa valtionjohdon keskittämistä tasavallan presidentin käsiin. Valmiuslaki, vaikka se on vähälle huomiolle jäänytkin, vahvistaa myös presidentin sisäpoliittista asemaa.

Suotuisat kevätsäät ja viruspelko toivat pitkiä jonoja etätyöetuoikeutettua keskiluokkaa pääkaupunkiseudun ulosmenoteille. Muuli hybridimaasturin perässä kertoi varautumisesta pitempään evakkoon. Aletiin olla huolestuneita väestönsiirron aiheuttamasta ylimääräisestä rasituksesta syrjäseutujen muutenkin vaatimattomalle terveydenhoitoresurssille. Sotehommat kun oli rauhanaikana riidelty useammankin hallituskauden kestäessä päivänpoliitiikan välttämättömyyksien paineessa moninkertaiseen maakuntasolmuun.

Kovat ajat vaativat kovia otteita. Viruksen leviämisvauhti näytti kiihtyvän, kuolleita oli jo useita ja tunnetusti piittaamaton keskiluokka virtasi landelle, aika monet myös aikaisemmille kotiseuduilleen tai vähintään äitiensä ja isiensä maille. Sinne eristyksiin, omiin oloihin metsään ja järven rannalle. Jos ruokakin loppuu, niin on ainakin tuoretta kalaa tarjolla 25 metrin päässä.

Valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, päätti 16.3.2020, että Suomessa vallitsevat valmiuslain (1552/2011) 3 §:n 3 ja 5 kohdassa tarkoitetut poikkeusolot. Tällä käyttöönottoasetuksella otetaan käyttöön valmiuslaista liikkumisrajoituksia väestön suojaamiseksi koskeva 118 §:n säännös, jonka valtioneuvosto katsoo välttämättömäksi tämän hetkisessä tilanteessa ja oikeasuhteiseksi covid-19 –pandemian leviämisen ja etenemisen hidastamiseksi sekä erityisesti tehohoidon henkilöresurssien riittävyyden varmistamiseksi. Asetus on tarkoitettu tulemaan voimaan 27.3.2020 ja sen on tarkoitus olla voimassa 19.4.2020 asti.

Uudenmaan maakunnan ja muun valtakunnan alueen välinen liikkuminen estetään hallituksen esityksen mukaan. Perustuslakivaliokunta tarttuu vielä muutamaan muotoseikkaan, mutta uusmaalaisen, etupäässä pääkaupunkiseudun keskiluokan tulva uhkaamaan muita suomalaisia saadaan poliisin ja armeijan toimesta loppumaan perjantaina 27.3.2020 klo 00.00. Sadat poliisit ottavat näyttävillä tiesuluilla maakunnan rajan haltuunsa.

Ruotsissa kolistelevat tukholmalaiset hiihtokeskusten monotansseissa ja akvaviitti virtaa ravintoloissa. Siellä on joko arvostelukykyisempi kansa tai osaamaton valtakunnanjohto. Jää nähtäväksi kumpi, vai molemmat. Suomessa ei saada ravintoloita, baareja, kuppiloita ja yökerhoja kiinni, koska perustuslaki ja elinkeinovapaus. Ja Kainuu, jossa ei ollut tiesulkujen pystytyksen aikaan tiedossa yhtään tartuntaa.

Sen sijaan kynnys rajoittaa kansalaisten perustuslaillista vapautta liikkua valtakunnan alueella ei ollut yhtä korkea. Liikkumista estävälle pakkotoimelle esitettiin hyvät perusteet, mutta kun kyse on perustuslaillisista oikeuksista niin välttämätön on iso sana.

Kansakunnan terveyttä uhkaava kriisi on vakava. Sen mentyä toivottavasti nopeasti ohi ja toimenpiteiden johdosta mahdollisimman pienin vahingoin, on syytä tarkastella äärimmäisellä vakavuudella sitä kuka, ketkä ja miten määritellyillä tarkoilla perusteilla voi pakkokeinoin rajoittaa kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Pakkokeinojen käyttöönotto, niiden perustelut, valmistelu- ja hyväksymiskäytännöt, vaikutukset ja seuraukset on uskallettava tutkia ja analysoida tarkasti.

Se ei ole politiikkaa, mutta jos sitä ei uskalleta tehdä, se on juuri sitä. Tähän on ehkä tarpeen lisätä, että perustuslaillisten oikeuksien tarkka vaaliminen ei ole virheiden tai syyllisten etsimistä.

Se olisi politiikkaa.

On ehkä myös syytä pohtia, olisko tällaisessa tilanteessa etua siitä, että valtakunnassa olisi erillinen perustuslakituomioistuin.

PS. Kun ei koskaan tiedä kuka ja minkälaisessa kriisimääritelmässä näitä pakkokeinopäätöksiä on seuraavaksi tekemässä.

PS2. Täältä voi tarkistaa mm. miten pakkokeinojen jatkaminen onnistuu https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20111552

 

Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”Valmiuslaki keskittää pakkokeinot harvojen käsiin

  1. Pentti Mäki sanoo:

    Minua tässä tilanteessa askarruttaa lähinnä se, että huuteleeko pk-yritysten työttömäksi jäävät toimitusjohtajat toisilleen, että ”kyllä ahkerat aina töitä saa” ja ”pois sohvalta makoilemasta” vai pelkästään työttömyyskorvausten perään?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s