Disclaimer: Suhtaudun haudanvakavasti kaikkiin Facebookissa esitettyihin huoliin viranomaistoimien riittämättömyydestä ja THL:n osaamattomuudesta. Suhtaudun haudanvakavasti viranomaisten, hallituksen, aluehallintoviraston, näyttelijöiden, muusikoiden, työttömien tohtoreiden, teatterinjohtajien, SM-liigan hallituksen sekä taitoluisteluvalmennuksen tasosta yleishuolestuneiden henkilöiden asiantuntemukseen epidemologian saralla. Yhdyn myös yleiseen kritiikkiin kriisikäyttäytymisosaamattomuudesta ja kiitän Sanna Marinia, joka johtaa robottimaisella johdonmukaisuudella koko osaamatonta valtionhallintoa. Kunhan ei tule hyppimään Janne Vapaavuoren tontille. Mikäli kaikkinainen huumori on kriisitilanteessa mielestäsi vapausrangaistuksen arvoinen rikos, älä missään tapauksessa lue pitemmälle, koska aloittaessasi seuraavan lauseen lukemisen teet sen omalla vastuullasi ja sitoudut samalla vapauttamaan kirjoittajan kaikista vastuista.

Talouden ennustaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Facebook-seinällä jaetun lehtileikkeen saatesanat saattavat laukaista hyvin arvaamattomia mekanismeja, jotka heijastuvat nopeasti kapitalismin sydämeen eli arvopaperikauppaan.

Kuka olisi voinut arvata, että kehitysmaan torilta jossain kaukana ihmisestä toiseen matkaavan neilikalla koristellun pölypallon näköisen pöpön vauhdikas reissu tyhjentää muutamassa viikossa Citymarketin vessapaperihyllyn Suomen Espoossa.

Voidaan tietysti yrittää kuvata tartuntaketjua. Tarinan nimet on muutettu asianomaisten henkilöllisyyden suojaamiseksi.

Satu, 52, lukee arvostamansa eläkeikään ehtineen, mutta merkittävän uran suomalaisessa liike-elämässä tehneen henkilön Facebook-postauksen. Ei lue arvostetun henkilön postaukseen liittämää monimutkaista tiedeartikkelia, mutta vakavat saatesanat tappavan viruksen räjähdysmäisestä leviämisestä saavat Sadun levottomaksi. Tutun sisustusarkkitehdin postaama kuva ihmisistä työntämässä vessapaperilla lastattuja kauppakärryjä pitkin marketin parkkipaikkaa saa Sadun toimimaan.

Jokke, 54, vastaa kesken kiireisen työlounaan vaimon puheluun. Hän kuuntelee tarkasti kulmiaan nostaen ja päättää liiketuttavalta anteeksi pyytäen puhelun. Kertoo vaimon olevan huolissaan Suomeenkin levinneen Korona-viruksen seurauksista. Liiketuttava kertoo hymähdellen vaimonsa ja tyttärensä hakeneen jo aamulla mankkaalaisen rivitaloasunnon ulkoiluvälinevarastoon kymmeniä rullia vessapaperia. Ja tuoretta leipää pakastimeen. Kaikki ei mahtunut, mutta osa vietiin Leppävaarassa asuvan vaimon äidin pakastimeen.

Jokke tuntee olonsa levottomaksi. Katselee Teatterin Grillin ulko-ovella puhelimeen tulevia peruutuksia kokouksista ja pääjohtajan ohjetta perua kaikki paitsi täysin välttämättömät ulkomaanmatkat. Vilkaisu Iltasanomiin saa jo vähän harmistumaan: SM-liiga pelataan tyhjille katsomoille.

Jokke soittaa toimistolle ja kertoo painuvansa etätöihin himaan. Niin on kaikki muutkin jo tehneet. Hän kurvaa marketin pihaan, jossa parkkipaikkaa joutuu etsimällä etsimään. Mitä täällä tapahtuu? Arki-iltapäivänä täällä ole yleensä ketään. Kaupassa pääsee kiinni viimeisiin ostoskärryihin. Vaimo soittaa. Yksityiskohtaisia ohjeita kuunnellen Jokke suunnistaa ensimmäiseksi pastahyllyille. Makaronit on loppu, tagliatellea on yksi murentunut paketti. Vaimo kehottaa suorassa lähetyksessä ostamaan siinä tapauksessa Pirkkaa. Ei ole sitäkään. Vaimo vähän hikeentyy, koska epäilee, että Jokke ei taas löydä tai ei suhtaudu tarpeeksi vakavasti. Ohikulkeva myyjää vahvistaa, että loppu on. Jokke ottaa italialaisia fusilleja, joita on pari pakettia tähteellä. Vaimo päättää huokaisten puhelun.

Jokke vilkaisee teksti-tv:tä. Pörssikurssit ennätysmäisessä laskussa, hätätilalakeja pohditaan hallituksessa. Jokke miettii hetken omaa salkkuaan, mutta eihän nyt kannata myydä. Mutta tietenkin jos… Ei kannata nyt miettiä. Pieni hiki kohoaa Joken nenän alle. Tuskastuminen on lähellä. Toisiinsa kolahtelevat ostoskärryt aiheuttavat orastavaa pakoreaktiota. Pitää ehkä jotain kuitenkin myydä. Mitä jos asuntolainan korko nousee?

Leipää. Jokke pyrkii tungoksessa leipäosastolle. Vaalean leivän hyllyt tyhjinä. Ruispalat loppu. Kaksi jälkiuunia ja pari grahampaahtoa löytyy. Ei saatana, Jokke alkaa itsekin hiukan huolestua. Pakastekaappien luona kuhisevaan joukkoon hän ei mene. Miettii muita kauppoja lähistöllä, kun löytää suuret metallikorit tyhjinä. Ei yhtään tonnikalapurkkia. Millähän sen korvaa? Vieressä punaposkinen rouva antaa monotonisella äänellä kriisiraporttia puhelimeen. Ei ollut pakattua lihaakaan enää saatavilla. Joken niskakarvat nousevat pystyyn. Pieni poika sivelee mietteliäänä tyhjää vessapaperihyllyä. Vanhempi mies pakkaa vakavana kuviollista talouspaperia kärryyn. No pyyhkihän tollakin, Jokke ajattelee ja ottaa itsekin yhden säästöpaketin.

Hyllyn kulmalta aukeaa näkymä juomaosastolle. Olupullojen kutsuvana kimmeltävä rivistö rauhoittaa. Toisin kuin jouluna on kivennäisjuomaosasto lähes koskemattoman näköinen. Jokke miettii miten kriisitilanne läpäistäisiin ilman tonnikalaa öljyssä ja nostaa kaksi kuuden ison pullon vissypakkausta kärryyn. Huomaa nuoren miehen kärryssä korkean kasan pakastepizzoja ja ajattelee kääntyä vielä takaisin, mutta vastaan käytävällä vyöryvä joukko saa toisiin ajatuksiin.

Kassajono yltää tyhjälle saippuahyllylle. Tuttava huikkaa Jokelle tervehdyksen viereisestä jonosta. Hiukan naureskellaan hamstraukselle. Jokke toteaa vaan tulleensa hakemaan illaksi jotain pientä. Tuttavalla on kärryssään useita paketteja jauhoja ja erilaisia puuroja. Lisäksi useampi paketti talouspaperia. Vaimo oli pyydellyt. Mökille lähdössä huomenna. Jos tää koronahommakin tästä vielä tiukkenee.

Muutama sana vaihdetaan vielä naureskellen jalkapallon EM-kisojen kohtalosta. Tuttava kertoo SM-liigan päättäneen juuri äsken, että kausi loppuu heti. Jokke tyrmistyy, ei playoffeja ollenkaan? Jokke alkaa miettiä olisiko tämä jo ihmiselle vaarallista.

Jokke jonottaa parkkipaikalta pois, kun vaimo soittaa. Oli lähtenyt Prismaan hakemaan lisää vessapaperia, koska Jaana soitti sieltä. Hyllyt kuulemma just täytetty, mutta käsidesiä ei ole sielläkään.

Poikkeusolot, miettii Jokke ja päättää ottaa himassa jallupaukun vaikka kello oli vasta puoli kolme.