(Alkuperäinen julkaisu 6.6.2015)

Suurin osa ihmisistä ei käytä moottoripyörää liikkumiseen. Monelle heistä tuo hankala ja vaarallinen ajoneuvo on tarpeeton riesa, joka voitaisiin kieltää tai verottaa pois kuleksimasta.

Jokin erottaa moottoripyöräilijät tavallisista ihmisistä. Jonkun mielestä ylenmääräisillä kuutiotilavuudella korvataan paisumispuutteita jossain muualla. Toisen mielestä taas joidenkin mopoikä yltää eläkkeelle.

Muutamaa maastohousuista älykääpiötä lukuunottamatta tuntemillani moottoripyöräilijöillä on harvinaisen kehittynyt itsesuojeluvaisto. Se kehittyy, kun joutuu pitämään vaikkapa 300 kiloa rautaa pystyssä kahdella kumikosketuksella kaikenlaisten liikkujien seurassa. Teiden kunnosta nyt puhumattakaan. Suomi on varmasti tällä hetkellä ainoa EU-maa, jossa täytyy hengissä pysyäkseen ajella moottoriteiden ramppeja kävelyvauhtia.

Iso osa lukijoista ajattelee nyt, että ihan oikein niille.

Miksi?

Moottoripyöriin littyy kiehtovia myyttejä. Oikeamielinen kovis tulee amerikkalaisessa elokuvassa treffeille Harrikalla ilman kypärää. Tai indien puolella uusvanhalla brittipyörällä vastuullisesti avokypärässä ja vanhanaikaiset hävittäjälentäjän suojalasit otsalla. Imelämmissä saatta olla vielä löytökoiranpentu nahkarotsin povessa. Mutta prätkällä pitää tulla, vaikka on kuinka luomu ja ihmisoikeus, niin silti.

Eteläeurooppalaisissa elokuvissa rakastaja puolestaan humahtaa paikalle kirkuvanvärisellä muovikotelolla, päässä postilaatikko, jossa on musta visiiri. Venyvänharmaissa saksalaisdekkareissa ajetaan kaikki suojavarusteet päällä moottoriveneen näköisellä vehkeellä berliiniläiseen sekatavarakauppaan. Matkalla kiilataan itäeurooppalaisten huumekauppiaiden farmaripassat valotolppaan.

Mutta siis kovis ajaa prätkällä kaikissa kulttuureissa. Tai ei ihan. Aasian maissa kaksipyöräisellä kulkevat lähinnä ne, joilla ei ole varaa autoon.

Muutama levottomampi kaveri ryhtyi aikoinaan Amerikassa ajelemaan porukassa. Syntyi ns. moottoripyöräjengi, joka kiersi isompia ja pienempi kaupunkeja, ajoi kaljapäissään kilpaa ja särki ravintolairtaimistoa. Näin jänskä kerhotoiminta tietysti levisi nopeasti ja laajalle. Prätkäporukoita on nykyään satoja tuhansia, jotkut levottomampia, jotkut vähemmän. Useimmat keskittyvät harrastuksensa tekniseen puoleen.

Omaehtoisimmat on virallistettu rikollisjärjestöiksi. Näiden seurojen jäseniä on poliisinkin helppo tavoittaa, koska heillä lukee edustamansa yhteisön nimi reilusti isolla selässä.

Nykyisin muuten virkavallallankin takissa lukee kumpaa puolta edustaa, vaikka näinä päivinä sekään ei tunnu olevan mikään tae. Poliisikin, kuten moottoripyöräkerhon jäsen, on vain ihminen. Kasakatkin vaihtoivat Suuressa Pohjan sodassa aikoinaan puolta sen mukaan, kumpi oli johdossa. Voittaja kun todennäköisimmin oli mahdollisuudessa maksaa liksaa.

Moottoripyöräilijöistä on nykyisin iso osa myös naisia, mikä sekin on vaikeaa sovittaa siihen kielteiseen yleiskuvaan, joka liikkumamuodosta vallitsee. Fossiilisten polttoaineiden päästöjä työntävät ajoneuvot ovat luonnollisesti muutenkin pahasta. Että nyt tuokin, sillähän on lapsiakin.

Pelkästään bussin tai perheauton ikkunasta maailmaa katselevien mielessä motoristit jakautuvat karkeasi kahteen stereotyyppiin. Toinen on liikaa lihaa syönyt partamies, joka mölyää huvikseen ympyrää tummassa asussa suurella amerikkalaispyörällä ja kannattaa ilmastonmuutosta sekä vastustaa tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä sekä polkupyöräilijöitä. Toinen taas on japanilaisella riisiraketilla hyödyttömästi sinkoileva värikartta.

Motoristien piirissä erilaisia alakulttuureja on kuitenkin lukematon määrä. Yhteistä kaikille on yleisen käsityksen mukainen tarpeettomuus, haitallisuus ja vaihtelevanasteinen piittaamattomuus. Todellisuudessa harrastuksen piirissä tapaa harvinaisen tiheään reiluja, solidaarisia, itsenäisiä ja luotettavia henkilöitä. Kerhotunnuksiin tai pyörän malliin katsomatta.

Jostain syystä kuitenkin moottoripyöräilijä tuntuu aina olevan vähän kuin pahantekoon menossa tai sieltä tulossa.

Mutta voi se vanhalla naistenpyörällä nitkuttava luomuravintoloitsija olla ihan yhtä hyvin tuomittu talousrikollinen.