Sci-fi on suosittu viihteenhaara. Koko ajan tulee uusia sarjoja ja elokuvia, joissa vaikkapa tiukkoihin haalareihin sonnustautuneet parikymppiset naisoletetut pudottelevat jousipyssyllä avaruuslaivoja. Sitten nostattavat alistetun ja puutteessa elävän kansan kapinaan, joka sitten käy psykedeelisessä palatsissa repimässä 70-luvun glamrokkarilta näyttävän diktaattorin kilon paloiksi.

Tulevaisuudessa vallitsee aina hirmuinen epätasa-arvo, mutta erityisen neuvokkaat ja kehonegatiiviset yksilöt saavat pientä valoa näkyviin saastuneessa taivaanrannassa. Kansa on pöljää ja elää puutteessa. Palvoo erikoisen nimisiä jumalia ja uskoo propagandaan. Sotilaat, elleivät ole robotteja, kulkevat Duran Duran -haalareissa sortelemassa ja hakkaamassa vähävaraisia ja yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

Nostradamuksen, Isaac Asimovin ja George Lucasin mukaan tulevaisuudessa on pienen ihmisen kannalta kaikki täysin pielessä.

Star Warsin antikristus saa jatkuvasti peräänsä tulevan ajan ristiritarit, jotka hosuvat tusinasotilaita kappaleiksi pörisevillä valomiekoillaan. Epäilen kyllä suuresti, että ne oikeasti tulevaisuudessa pitävät samanlaista ääntä kuin loisteputki varaston katossa.

Mutta hyvä tarina, se ei kuole koskaan.

Sitä aina sci-fiä joskus katsomaan tai lukemaan erehtyessään hymähtelee, kuinka tuhannen vuoden päästä on ihan ihmeelliset systeemit, uudet jumalat sun muuta. Mutta ei kai ole syytä olettaakaan, että samat taivaiden mystisten olemusten seikkailut kestäisivät kansanuskomuksina tuhansia vuosia…

Tulevaisuus on aihetta koskevassa kauno- ja viihdekirjallisuudessa ja sitä myöten helpompiin käyttöliittymiin sovitettuna siis miltei poikkeuksetta dystooppinen. Ihmisiä ja kaikenlaista porukkaa on kaikki paikat täynnä, vaikka on päästy kuinka pitkälle galaksien tuolle puolen. Ja mennä hilpaistaan sadat valovuodet käden käänteessä.

Ja sotia melskataan pitkin kosmosta.

Kaikki luonnonvarat on joka paikasta hävitetty ja pahat voimat hallitsevat. Kernihaalareissa hikoilevat silmäätekevät punovat juonia köyhän kansan päänmenoksi. Puhutaan väkisinkeksityillä uudissanoilla ja porukkaa tulee ja menee planeetoilta, joiden nimet tuovat mieleen 1950-luvun Teräsmies-sarjakuvat.

Kaikki on aina menossa siis vääjäämättä pieleen. Ja nytkin keksittäisi vaikka mitä vetysysteemejä ja fissioita, mutta kun se ahneus estää globaalia ihmiskuntaa kukoistamasta ja olemasta tasa-arvoinen. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, koska tyhmyys ja lyhytnäköisyys on ehtymätön ja uusiutuva luonnonvara.

Älykkäät, oikeamieliset ja lahjakkaat ihmiset riutuvat vuosituhannesta riippumatta, koska rahvas ei ymmärrä koskaan parastaan. Välillä on saatu tavalliset pöljät hetkeksi ruotuun ja tyrannit nurin, mutta häikäilemätön harvainvalta niistä aina on kuitenkin lopulta sukeutunut. Ja raatoa on syntynyt.

Eli siis tarkastellaanpa nykypäivää vähän scifi-tyylisesti:

Maailma vapaimmaksi kutsutussa liittovaltiossa vanhat miehet pyrkivät valtaan hyödyntämällä kuulemma häikäilemättömästi väärien profeettojen ja disinformaation heikentämää näennäisdemokratiaa.

Toisessa suurvallassa pimeät voimat ja diktaattori lähettää uusia ja taas uusia sotajoukkoja sortamaan urheaa pientä kansaa, mutta kukaan ei tiedä miksi. Ei puutu kuin korkeakaluksinen kernihaalari.

Ja yhdessä suurvaltiossa Puolue valvoo jokaisen liikkeitä ja puheita niin kuin vain huipputeknologia mahdollistaa.

Euroopan yhdentyvässä utopiassa on tunnuksena – tähtilippu.

Eikö kuulostakin meininki ihan Xordorilta, Trantorilta tai Alderaanilta? Mutta ihan on Telluksen touhuja. Ja tietysti sotia melskataan edellen hitaasti ja rauhallisesti tykeillä ja pyssyillä. Ihan hyvä, tietysti, että ei ole galaksien välejä taittavia avaruusaluksia, kun tämä porukka ei tule toimeen edes keskenään.

George Orwellin klassikossa vuosi 1984 oli kirjoitettaessa kaukana tulevaisuudessa. Nyt se on kaukaista kasaria, mutta tarina ei tunnukaan tätä nykyä kovin kaukaa haetulta.. Fiktiivisessä totalitarismissa ajatuspoliisi valvoo ja totuusministeriössä väännetään historiaa sopivampaan muotoon. Uusilukemalta kaikkein kylmäävintä teoksessa on uuskieli, jolla eliminoidaan mahdollisuus ajatella väärin.

Eihän tällaista nyt oikeasti voisi tapahtua.