Vaalien yhteydessä ja etenkin äänestystuloksen selviämisen jälkeen on pohdittu paljon erilaisten kansalaisryhmien käyttäytymistä päättäjävalinnoissa.

Erityisen kiinnostuksen kohteena on ollut keskiluokka, koska muita perinteisten yhteiskuntateorioiden määrittelemiä luokkia ei oikeastaan ole.

Mutta mikä on keskiluokka ja kuka sitä edustaa?

Yhteiskuntavisionääri ja teoreettikko Karl Marx keskittyi arvottamaan osallisuutta erilaisiin joukkoihin taloudellisten mahdollisuuksien kautta. 1800-luvun lopusta lukien jako olikin – ainakin teollistuneissa länsimaissa – melko selvä.

Varaton proletariaatti (työläiset) palvelee pääomat omistavaa porvaristoa, joka rikastuu proletaarin työn tuottamasta arvosta. Marx tunnistaa teorioissaan myös keskiluokan, eli pikkuporvariston, jota edustavat kauppiaat, käsityöläiset ja talonpojat.

Nykyisen poliittisen vasemmiston kannalta eräs Marxin keskeisimmistä johtopäätöksistä on kääntynyt erääksi keskeisimmistä poliittisen edistyksen esteistä.

Pikkuporvaristo ei kykene pääomien puutteessa moninkertaistamaan taloudellista valtaansa, mutta ei myöskään ole tuotantovälineitä itse hyödyntäessään riippuvainen proletariaatin työn arvosta. Pikkuporvaristo on esteenä kommunistisen yhteiskuntajärjestelmän toteutumiselle, koska ei kannata pääomien yhteisomistusta, vaan pyrkii säilyttämään asemansa proletariaatin yläpuolella.

Vanhat yhteiskuntateoriat ovat jälkiteollisessa maailmassa muuttuneet yksinkertaistuksineen monelta osin jälkeenjääneiksi. Vasemmisto pyrkii löytämään proletariaatin katoamisen myötä sorrettuja vähemmistöjä ja pyrkii iskemään nyky-yhteiskunnan suurimpaan luutumaan, eli pikkuporvaristoon. Eli keskiluokkaan.

Itsetarkoitukselliseen edistykseen, eli maailman muuttamiseen (ei muttumiseen) tähtäävän poliittisen vasemmiston taktiikoihin on tuotu merkittäväksi osaksi myös ilmastonmuutos, joka on suurena abstraktiona ottanut roolin aikaisemmalta kliimaksilta, joka oli vallankumous.

Taloudellisten mittarien mukaan Suomessa ei juuri olekaan muuta kuin keskiluokkaa. OECD:n määritelmä keskiluokasta on kotitaloudet, joiden käytettävissä on 75-200% mediaanitulosta. Noin 80% kotitalouksista täyttää määritelmän. EU:n määritelmän mukaan keskiluokkaan yltää kotitalous, jonka käytettävissä on vähintään 60% mediaanitulosta.

Vuonna 2022 suomalaisten mediaanipalkka oli 3024€/kk. Eli siis puolet palkansaajista ansaitsi vähemmän ja puolet enemmän. Vakiintuneen määrittelyn mukaan keskiluokkaan kuuluisivat muut paitsi yli ja alin tuloneljännes. Noin 15 000 euron vuosituloilla yltää siis keskiluokkaan.

Alin tuloneljännes ansaitsi palkkoja ja palkkioita 2161€/kk ja ylin peräti 4170€/kk. Suomessa pääomatulojen koroilla elää noin kourallinen kansalaisia.

Politiikassa yhteiskunnallista jalansijaansa selvästi menettänyt vasemmisto pyrkii viestinnässään asemoimaan maltillisia konservatiiveja, kuten kokoomusta, suurpääoman omistajien tai vähintään niiden valtaa kasvattamaan pyrkivien puolueeksi.

Keskiluokkaa edustavien teollisuustyöntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden kannattaman sosiaalidemokraattisen puolueen retoriikka vilisi vaalien alla kalevankankaalaista ”vuarineuvos”-julistusta.

Kontrasti on melkoinen, kun tarkastellaan vaalimenestyksen kasvoksi valittua istuvaa ja hyvin suosittua pääministeriä. Vanhan ja tylsän maailman vaihtoehdoksi rakennettua (ja rakentunutta) some-julkisuutta hyödyntävä moderni poliittinen supertähteys noteerattiin ulkomaita myöten.

Se ei kuitenkaan riittänyt siivittämään poikkeuksellisen turbulenttisesta hallituskaudesta hyvin selvinnyttä pääministeriä ja pääministeripuoluetta vaalivoittoon. Aggressiivinen vastakampanjointi ”taantumusta” ja vaikeasti hahmottuvaa vuorineuvosyhteiskuntaa vastaan oli kenties ikääntyvien vallankumousromantiikkaan taipuvien politiikkaharrastajien piirissä lähinnä estettisesti vetoavaa.

Kuten vaikkapa Kom-teatterin taannoinen Veriruusut -näytelmä, joka kiehtovalla tavalla, mutkia oikoen ja ikiaikaisen poliittisen kaanon-patetian keinoin tarjosi hyvät pohjat keskiluokkaiselle punaviinihönöiselle ”yhteiskuntakeskustelulle”.

Eli siis varman päälle.

Keskiluokkaa puhutteli kuitenkin vähän merkittävämmin Perussuomalaisten viesti, joka kuuluu lähinnä: ”Antakaa meille meidän jokapäiväinen bensamme ja antakaa meidän olla.”

Hallituksen peruskeskiluokan ostovoimaa rapauttaneet taloudelliset ratkaisut (mutku tasa-arvo, EU ja ilmastonmuutos), sekä Venäjän hyökkäyksestä johtuneet globaalit markkinahäiriöt toivat kansalaisten omat suut taas lähemmäksi poliittisen kontin suuta.

Maahanmuuton pelättyjen lieveilmiöiden lisääntyminen ja politiikan eliitin siihen suhtautuminen (mutku tasa-arvo, kansainväliset sopimukset ja EU) vahvisti osaltaan logiikkaa yhä pienempien resurssien jakamisesta mahdollisesti sitä ansaitsemattomien ja siitä vieläpä kiittämättömien kanssa.

Toki keskiluokkaisuutta mitataan yhteiskunnallisessa tutkimuksessa myös muilla kuin pelkästään taloudellisilla mittareilla. Monimutkaistuvien ja kenties eriytyvien elämäntapojen näkökulmasta nykyisin hyvinkin perustellusti.

Tarkastelkaamme vielä tunnetun yhteiskuntateoreetikon, sosiologi Pierre Bourdieun (1930-2002) ajatuksia yhteiskuntaluokkia toisistaan erottavista tekijöistä. Bourdieu pohti myös kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman merkitystä yhteiskuntaluokkaan kuulumisen määrittäjänä.

Bourdieun mukaan samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat ihmiset, joiden habitukset ovat jokseenkin toisiaan vastaavia, ja jotka käyttävät omia pääomiaan pitkälti samoin ehdoin. Keskiluokka ei kuitenkaan varakkaamman ja runsaammin kulttuurista ja sosiaalista valtaa omaavan yläluokan tavoin pysty säätelemään sitä, millaisin keinoin pääomia on soveliasta käyttää ja vaihtaa.

Tästä seuraa kulttuurisen hyvän tahdon osoittaminen yläluokan makua kohtaan, eli eliitin elämäntavan jäljittelemistä. Tämä on kuitenkin puutteellisen kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman myötä lähinnä falskia.

”Esimerkiksi taiteen keräilyn ollessa muodissa yläluokassa, saattaa keskiluokkainen henkilö tyytyä keräilemään halvempia maalauksia, julisteita tai postimerkkejä.”

Johtopäätöksenäni totean, että keskiluokkainen rikkaan esittäminen ja aatteellinen jähmeys ovat yhteiskuntarauhan ja markkinatalouden keskeisimmät tukipilarit

Jos tämä nyt Sanna Marinia, Li Anderssonia, Maria Ohisaloa ja kumppaneita yhtään lohduttaa.