Suomalaisten käytettävissä oleva raha vähenee alati. Tuloverotus on maailman huippua. Välilliset verot rassaavat kukkaroa väkivaltaisesti kaupan itsepalvelukassalla, polttoainepumpulla, sähkölaskussa, bussissa jne. Vuokrat ja asuntoyhtiöiden hoitovastikkeet nousevat jyrkässä kulmassa.

Suomalaisessa politiikassa näyttää kansantalouden kasvaviin vaikeuksiin olevan totutun ilmastodystopian lisäksi toinenkin syyllinen. Hänet näkee jokus uutisissa tallustelemassa kymmenen metriä korkeista ovista vallan saleihin. Hän on vähintään osasyyllinen Alepasta näpistämiseen tai mummon unohtamiseen paskat housussa viikoksi himaan. Hän on vähintään osasyyllinen ulkomaalaistaustaisten jengihulinointiin. Hän on merkittävässä määrin syyllinen näennäistyössä uupuvan toimihenkilön pysyvään identiteettikriisiin.

Hinnat nousevat duopolin myyntipalatseissa. Peruna ja kotimainen järvikala ehtii kallistua marketin kiertämisen aikana. Mutta mikä on hintalappuja päivittäessä, kun syyllinen löytyy tarpeeksi kaukaa, eikä perustella tarvitse.

Maatalouselinkeino, eli alkutuottajat kituvat varsinkin siitä yhdestä syystä, mutta hinnankorotukset menevät kuluttajan taskusta keskusliikkeiden paisuviin vapaisiin pääomiin. Sokeita pisteitä itselleen suonut ns. laatumedia ei näe mitään erikoista siinä, että kaksi elintarvikemarkkinan duopolisoinutta yritystä tekee valtavia voittoja.

Ja harva tulee edes ajatelleeksi, että nettovaeronmaksaja maksaa monen muunkin kasvavan kauppalaskun.

Rahat valtion ja kuntien tärvättäväksi tulevat pääosin yrityksistä ja tietysti kasvavassa määrin lainarahasta, jota otetaan ulkomaisista finanssiyrityksistä.

Palkkoja maksavan yrityksen rahoista käy ensin iso osa valtiolla, joka poliitikkojen ohjeiden mukaan jakaa ne palkkoina poliitikoilla töissä oleville, eli julkisen hallinnon työntekijöille. Sitten myös vähävaraisille ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Koko porukka vie suuren osan rahoistaan sitten pääosin duopolin marketteihin. Ja merkittäviltä osin myös alkoholimonopolin myymälään.

Joku populistihan saattaisi sortua vihapuheeseen ja sanoa, että tämä johtuu siitä, että poliitikot ovat kahden keskusliikkeen taskussa. Ja yhden monopolin.

Pääministerin johtava huoli on kuitenkin muutaman miljoonan ”verotuksen porsaanreiät.”

Lillukanvarsitaktiikkaan on demareissa tosin turvaudutte aikaisemminkin: Muistanette, kuinka Jutan johdolla käytiin raivokkaaseen taisteluun harmaata taloutta vastaan. Sittemmin tehtiin fyrkkaa Kreikan takuuksilla. Vai tehtiinkö?

Viimeisimpänä vaalinostona velloo Finnwatchilta tilattu rähinä listaamattomien yritysten ”verovapaista osingoista”. Sellaisia ei ole olemassakaan. Osinkojen verotukseen voi perehtyä tästä

Vasemmiston poliittinen retoriikka pohjautuu edelleen ihmisryhmien usuttamiseen toistensa kimppuun. Verotus kiristyy, tuloveroprogressio on maailman jyrkintä luokkaa, mutta hyvätuloiset eivät edelleenkään osallistu talkoisiin, eli eivät luovuta ansaitsemistaan rahoista tarpeeksi pienempituloisille.

Pääministeri ajaa isolla julkisella ryminällä tuottovaikutukseltaan olematonta maastapoistumisveroa.

Miksi?

Koska poliittinen menestys sitä edellyttää. Köyhät vastaan rikkaat, tuo sosialistien ikiaikainen olemassaolon perustelu. Kun ei oikein muuta ole.

Don’t hate the player, hate the game. Vai oliko se toisinpäin? On lisäksi hyvä muistaa, että politiikan etu on sama kaikille puolueille.