Pieni, mutta rohkea Suomi taistelee sosialidemokraattien kansanedustaja Erkki Tuomiojaa vastaan Euroopan suurimman sotareservin ja maailmanluokan taistelukaluston avulla.

Rauhanmerkki-Erkki sotii suullaan ja kynällään establismenttiä vastaan, niin kuin hänelle ja kaltaisilleen kuuluukin. Vakaumuksellisesti. Ja tekee sitä niin kauan kunnes itse-instutionalisoitu, mutta mahdottomaksi tiedetty ilmiö, eli rauha vallitsee. Tai niin kauan kuin ääni pihisee.

Tämä on pelkästään arvostettavaa ja niin pitää vakaumustaan kunnioittavan poliitikon tehdäkin. Erkin maalittaminen on lähinnä merkki poliittisten vastustajien epävarmuudesta.

Rauha näyttäytyy eri ihmisille selvästi eri asiana. Erkinkin nostalgiakuvaston perusnäkyihin lukeutuva spartakiadirauha arvotti polliittista imeprialismia valikoivasti. Ainoastaan USA ei saanut levittää kulttuuri-imperialismiaan; pop-musiikki ja elokuvat sekä kuluttamisen ihannointi kulkivat kiistattomasti maailmantuhon edellä. Sortovaltio USA:n röyhkeä maailmanvalloitus oli yksinkertaisesti estettävä ja haettava turvaa sosialistiseen humanismiin perustuvista valtioista, kuten itäistä Eurooppaa muutenkin dominoivasta Neuvostoliitosta.

Neuvostodiktatuurin ihmisoikeuksista piittaamaton imperialismi oli vasta hyvin paljon myöhemmin ja pitkin hampain tunnustettuine lieveilmiöineen välttämätön välivaihe parempaan, humaaniin ihmiskuntaan. Maailmaan, jossa eivät United Fruit ja Shell riistäisi viattomilta ihmisiltä elinmahdollisuuksia.

Toisen maailmansodan muuttuminen kolmanneksi estettiin rakentamalla protestanttisen Euroopan sydämeen muuri, jonka toiselle puolella syntyi edelleen hämmästyttävä sovinistis-nihilistisen poliittisen diktatuurin puhdasoppinen ilmentymä, Neuvostoliiton satelliittivaltio Saksan Demokrattinen Tasavalta (DDR).

Ihmisten välisen kanssakäymisen poliittista syistä estävä muuri kaadettiin vuonna 1989 kommunistisen (tai äärisosialistisen) Neuvostoliiton kaaduttua suunitelmatalouden täydelliseen romahdukseen. Poliittinen järjestelmä, joka oikeutti muutaman tuhannen komiteanöösin ja byrokraatin leikkimään ihmisten hengellä ja terveydellä kaatui lopulta omaan epäinhimilliseen irvokkuuteensa.

Jo riitti sorto ja väkivalta.

Entiseksi muuttuva Neuvostoliitto jakoi massiivisen resurssitaloutensa uudelleen. Kaatuvan diktatuurin poliitikot, maaherrat, sotilaat ja vakoilugangsterit jakoivat öljy- ja kaasukonglomeraatit ja kristallikruunut parhaansa mukaan. Tilanteen kapitalisoineet ostelivat lontoolaisia jalkapalloseuroja ja tilailivat panssaroituja mersuja. Kansa säilöi nauriitaan maakellariin Kaukasukselta Laatokalle kuten aina ennenkin.

Länsi ja kapitalismi näyttivät voittaneen.

Eipä sitten aikaakaan, kun entinen Neuvostoliitto ryhtyi itse epäilemään suurvaltabrändiään. Ei kai heille taas naurettu lännessä? Neuvosto-Venäjän imperiumin heikkona hetkenä pääsi USA iskemään ja pakotti jopa entisiä neuvostotasavaltoja kapitalismin leiriin ja muutti ne NATO-territorioksi. Mitäpä muuta se oli kuin nykyisen Neuvostoliiton uhkaamista. Neuvostoliitto oli sentään vapauttanut maailman saksalaisten fasistien kynsistä.

Siinä oli sitten kaikenlaista Georgiaa sun muuta. Kaikeksi hämmästykseksi amerikkalaiset vasallivaltioineen kokivat oman takapihan siistimisen varsin kielteiseksi. Krimin oman sataman valtausta pidettiin jopa alueloukkauksena. Ja hysteria riistäytyi valloilleen, kun lähdettiin vapauttamaan sorrettuja Itä-Ukrainan venäläisiä CIA:n rahoittamien ukrainalaisten poliittisten roistojen ikeestä.

Mutta nyt se vasta on piru merrassa.

Amerikkalaisten propaganda on onnistunut sokaisemaan uskolliset tsuhnat keskustapuolueen kokemattomia poliitikkoja myöten. Kun on muutamaa peräkylän poliitikkoa marinoitu EU:n hyvissä viineissä ja opetettu pitämään nahkapohjakenkiä, niin tässä on tulos. Suomi kuvittelee olevansa osa läntistä Eurooppaa. Entisen Neuvostoliiton hyvän tahdon politiikka ystävällismielistä pikkuvaltiota kohtaan on nyt todellakin vaakalaudalla.

Tästä varoittelevat Erkki Tuomioja ja Anna Kontula. Heidän pitääkin tietysti tehdä niin, koska he ovat äärivasemmistolaisia ja kavahtavat tätä sinimustan konsensuksen aikaa ja suhtautuvat epäillen amerikkalais-kokoomuslaiseen länsihegemoniaan, jossa uskotellaan, että ihmisen elämä ei tarvitse perustua byrokraattien armoon ja abstraktiin poliitikkojen välineistämään tulevaisuuspelkoon.

PS. Sodassa ihmisten tappaminen ei ole oma vika kuten ei ole alkoholismikaan. Yhteiskunta nostaa kuppilassa tuopin huulille ja kansainvälisten lakien oikeuttama valtio painaa rintamalla liipasinta.