Ihmiset puhuvat mielellään toisille ihmisille. Erityisen hanakasti koetaan tarvetta jakaa lähinnä olijoille arkipäivän vastoinkäymisiä ja olemista haittaavia epäkohtia. Eikä nykyisin tarvitse olla tuntoja purkaakseen kenenkään lähellä, asiansa voi maailmalle huutaa henkilökohtaisen tiedotuspalstan välityksellä ATK:ssa. Pahoinvointiin löytyy syyllinen tai syylliset yleensä aika läheltä.

Yleisimmin arkityytyväisyyteen iskee säröä jonkun kanssaeläjän epätyydyttävä käytös tai väärä suhtautuminen satunnaisissa kohtaamisissa. Aamuruuhkassa tietöiden takia ylimääräisiä minuutteja matkaansa hukkaavien suut käyvät yksinäisissä autoissa. Jalan töihin pyrkivät luovat murhaavia katseita nenän editse suhahtaviin polkupyöräilijöihin. Endorfiinin ja raivokkaan kiireen riivaama pyöräilijä pudistelee päätään potkulautailijan hapuilevalle etenemiselle. Useammallakin on oman mukin kouraansa saatuaan paljon kerrottavaa.

Metrossa saa Hakaniemeen asti kuunnella erittelemättömän, mutta kuuleman perusteella pieleen menneen toimihenkilöhankkeen epäonnistumiseen myötävaikuttaneiden henkilöiden yksityiskohtaista syntilistaa. Vähän niinkuin sotahistoriassakin, pienet asiat alkavat luoda jäljemmässä tarkastelussa loogista kausaaliketjua, jonka päässä on vääjäämätön lopputulos.

Ääneen vuolaasti muita ihmisiä kehuva on yleensä joko päihteiden vaikutuksen alainen tai vastavalittu markkinointipällikkö.

Näinä aikoina, jolloin syyllisten etsintä on uudemman tapakulttuurin myötä sopivaa vain syyttömistä voi todeta, että harva voi heittää sen ensimmäisen kiven. Ja jos nyt joku heittää, niin porukan keskeltä.

Haasteita työelämässä jaksamisen suhteen aiheuttavat pääasiallisesti toiset samassa paikassa töissä olevat ihmiset. Kaksi työtoveria toteavat kolmannen poissaollessa useita omaa työtä haittaavia asioita, jotka usein liittyvät keskustelusta puuttuvan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Huolimattomuus, pikkutarkkuus, laiskuus, liika ahkeruus, umpimielisyys tai ylenmääräinen avoimuus haittaavat monin tavoin omaa suoriutumista. Myös ulkonäöllä on subjektiivisesti arvotetun ryhmädynamiikan kannalta suuri merkitys.

Kovia yleistyksiä pitää näinä parempina aikoina mahdollisuuksien mukaan välttää, mutta toimitalojen ovenpielien tupakkapartioissa ei erityisesti näytetä yksilöllisyyttä arvostettavan pukeutumisen tai tukkamuodin suhteen. Tämä on lie sitä yrityskulttuuria.

Toimistotalon hissiin tuli kerran kohtelias mieshenkilö, jolla oli asialliset vaatteet, mutta punaiset Hai-saappaat jalassa ihan kuivalla kesäkelillä. Samaan ATK-firmaan päätyessämme havaitsin pari muutakin henkilöä samanlaiset saappaat jalassa. Epäilin, että jalkineilla saattoi olla jotain tekemistä maadoituksen tai jonkun muun sähköasian kanssa. Ilmanlaatua tuskin olivat omiaan parantamaan. Jonkin ajan kuluttua havaitsin alan tapahtumassa kyseiset kumisaappaat useammankin ATK-ammattilaisen jalassa, jolloin valkeni asian todellinen laita. Kyse olikin toimialalle ryhtyneiden yhteisestä yksilöllisyydestä.

Muiden huvittuneisuus tai peräti ylenkatse sopimattomasta jalkinevalinnasta on tietysti niihin sonnustautuneen tavoite. Nykyisin kun kaikki tuntuu olevan jo kokeiltu ei yksilöllisyydellä poseeraavilla ole enää varaa estetiikkaan. Mainitun käyttäytymisen etuna on paitsi viiteryhmän sankarillinen muotimarttyyrius, niin myös asiaan vihkiytymättömien huvittuneisuus ja mielihyvä siitä, että ei itse sentään näytä noin pelleltä.

Ihmisen elämässä on erottuminen joukosta muiden yläpuolelle keskeisimpiä syitä tehdä juuri mitään. Ehkä toilettikäyntiä lukuun ottamatta. Tekemällä asioita ensimmäisenä, enemmän tai mieluiten paremmin kuin joku toinen saadaan elämään sitä tarkoitusta.

Koulussa on hyvä, jos saa parempia numeroita kuin muut. Ja sitten saa valtiolta ja kunnalta enemmän palkkaa, kun on käynyt enemmän koulua kuin muut. Politiikassa on automaattisesti muita parempi ihan missä vaan jos saa enemmän ääniä kuin muut. Ja niitä saa kertomalla olevansa monessakin, ellei kaikissa asioissa parempi kuin muut. Kalliimpi asunto, auto tai polkupyörä kuin useimmilla muilla. Puritaanisemmat elämänvalinnat suhteessa tuhlaavaan vanhanaikaiseen elämäntapaan. Julkeampi julistus toisten vääristä elämäntavoista.

Kovin fixi on kuitenkin niiden köyhempien, hitaampien, tyhmempien, vanhanaikaisempien, osaamattomampien, kirjoja lukemattomampien, epämuodikkaampien, rumempien, kierrättämättömämpien, digiosaamattomampien tukisukkahousuja pitävien lihavien prismassakäyvien kieliäosaamattomien ja turistimatkoilla kävijöiden puolisäälivä ylenkatsominen.

Meitä suomalaisia on vuosikymmeniä syyllistetty kyvyttömyydestä kommunikoida. Suomalainen miesoletettu ei ole päässyt välimerellisten lajitovereidensa tasolle, koska ei osaa pulista katukahvilassa tuntikaupalla pienistä asioista. Nyttemmin on yhteisöllisen tyhjäntoimittamisen yksi juurisyy eli tupakanpolttokin onnistuttu käytännössä kitkemään.

Totuuden nimissä on kuitenkin todettava, että nuoremmalle polvelle saattaa nykyään riittää porukassa istumisen syyksi eettisillä valinnoilla brassailu ja ilon teeskentely ilman viinaa. Etikettipulloon kaadettua kallista kotikaljaa ei lasketa, koska siitä ei ihan ruuansulatussyistä pysty hönöjä ottamaan.

Tupakkaporukoiden kitkeminen lopullisesti toimitalojen ovilta ja pihoilta saattaa puolestaan koetella mielenterveyspalvelujen kestokykyä ennennäkemättömällä tavalla. Vai oletteko noissa taukotapahtumissa  kuulleet joskus jotakuta kehuttavan? Mikä on seurauksena organisaation eri osien välijohdon aiheuttaman tuottamuksellisen haitan jatkuvan analysoinnin lopettamisesta?

Yhteisöllisellä antipatia-kokemuksella saattaa olla nuoren kypsymisessä kohti yhteiskuntakelpoisuutta ratkaiseva merkitys. Kun saa huppu päässä ensin tuijottaa metrossa synkästi pimeyteen ja sitten Kansalaistorilla kuunnella vertaistensa rinnalla johonkin ihmisryhmään kohdistuvasta antipatiasta viestivä kyltti kädessä pormestaria ja Palefacea jaksaa taas opiskella ja harrastaa.

Tukahdutettu antipatia saattaa löytää arvaamattomia purkautumiskanavia, joten vastakampanja saattaa tulla vielä silmille. Lailla määritellystä tapakulttuurista on tavannut koitua melkoista riesaa.

Härmäläisistä kun ei tahdo saada edes uskottavia tekokivoja.