Phuketin maanpäällisen paratiisin tuoksuissa juolahti mieleeni, että kaikki nämä ihanuudet olisi järjestettävissä vaikkapa omalle kesämökille. Ja siinähän se olisi Suomen taantuvaan kansantalouteen uusi pisnes pienviljelyn ja romahtaneen puhelinteollisuuden tilalle. Turismia ja palveluita!

Kuluneina kesinähän on pohjolan takametsiinkin pukannut kuumannihkeää toivekeliä jopa liian kanssa. Johtuneeko sitten ilmastonmutoksesta tai väärin pyydetyn purkkitonnikalan syömisestä, mutta hikistä on ollut.

Siitäpä Pukettia mökille konstruoimaan. Hankkeeseen voi ryhtyä ihan vaikka vaan oman porukan kesken. Saattaa se digitaalikuplaan sulkeutumisen maailmanennätystä tavoitteleva teinikin innostua ulkoiluttamaan finnejään teeman puitteissa.

Mitä turismiin tulee, niin en epäile punaista Tokion minuuttiakaan, etteivät ainakin japanilaiset saapuisi oikein informoituna sankoin joukoin kokemaan arktista tropiikkihysteriaa. Finnairin markkinointikin voisi näin viidenkymmenen vuoden jälkeen vaihtaa teemaa hangilla ulvovista susista rantapusikossa vesijetille vilkuttavaan tangatyttöseen.

Jos oikein matkailijoita tulisi, nin ihan aluksi pitäisi hommata henkilökuntaa. Lähes palkattomaan marjanpoimintaan kyllästyneet ulkomaalaiset tulisivat varmasti mielellään. Palveluskunnalle järjestetään parakki- tai telttamajoitus 40 km:n päähän. Sieltä käsin saapuvat joka aamu viiden paikkeilla äänenvaimentamattomilla mopoillaan. Ehtivät vaihtaa huutamalla kuulumisensa siinä mökin terassilla käskynjakoa vartoessaan.

Jos mökillä on sähköt, on pihakoppeja myöten laadittava systeemi, jossa kaikki sähkölaitteet sammuvat poistuttaessa. Ne toimivat ainoastaan tunkemalla avaimenperänä toimiva koivuhalko oven pielessä olevaan reikään. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, jos kesäasunnossa on jonkinlaisia ilmastointiratkaisuja.

Terassille puolestaan hommataan huutamaan traktorinpyörän kokoinen tuuletin, jonka helpottavassa viimassa istutaan tukka lepattaen ja kylmiä drinkkejä siemaillen.

Naapurin syyntakeettomalle klopille tarjotaan kesätöitä mopotaksina. Pieniä kuljetuksia varten voi lainata myös naapurin emännän invamopoa. Käy hyvin tuk-tukin eksoottisesta paikallisversioista.

Saunan seinään ruuvataan iso kyltti, jossa pyydetään auttamaan maailman pelastamisessa ja käyttämään koko kesän samaa peflettiä ja pyyhettä. Ne voi sitten syksyllä polttaa.

Kaivoveden säästämiseksi jäät tehdään saunan rännin alla seisovan tynnyrin vedestä. Tarkistetaan toki, ettei havaittavaksi asti kasvaneita kalanpoikasia hyydytellä jääpaloihin. Jäteastian kansi jätetään sen verran raolleen, että kuuma kesätuuli tuo pihapiiriin lemahduksia, jotka eivät aivan aitoihin käryihin ole verrattavissa, mutta tunnelman luojana en unohtaisi tätäkään yksityiskohtaa.

Ei ole tietysti loma mitään ilman uimarantaa. Pari henkilökuntaan kuuluvaa voi käyskennellä mökkirannassa edestakaisin käsittämättömiä huudellen. Sekä myydä herneitä ja lämmintä kolaa kovaan hintaan.

Grillikodan tienoille on perustettavissa Coconut Grove -niminen rantabaari, jossa voi tarjoilla mutkatonta naposteltavaa, marjamehua puumukeista tiimarin lisävarusteilla sekä kaivokylmää olutta. Puulevylle tussilla taituroidussa menussa pätkä sinistä lenkkiä väkevällä sinapilla muuttuu El Diablo’s Secret Sausageksi ja paistettu pikkuahven uusilla perunoilla on Ahti’s Hidden Treasure (wiht botatoes and garrot).

Aidon meiningin takaamiseksi on ämyreiden huudettava säröllä toissavuotisia listahittejä. Väliin kuulutuksia, joista ei pidäkään saada selvää.

Vesiurheiluun ja kivaan yhdessäoloon on vuokralle tarjolla soutuvene, snorkkeli ja yhden kesän ajettu purjelauta vuodelta -86.

Tämä voisi vedota ainakiin japanilaisiin turisteihin, joita näkee japanoimassa mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kaikki menee, kunhan on sushia aamiaisella. Eli katiska järveen iltasella. Sashimit vuolaisee vaikka särjenkyljestä. Eksoottinenhan on turistille yhtä kuin pahanmakuinen, luotaantyöntävä ja pelottava.

Pihamökkiin hommataan tietysti hyvin varusteltu minibaari, jossa tötsä lapinkultaa maksaa 6 €, vanhentuneet suolapähkinät 5 €, pariin kertaan sulanut Snickers 7 € ja hyttysmyrkky 20€. Kovat on hinnat, mutta on kirkonkylän kauppaankin 17 km. Yhden pöytäviinapullollisen vettä saa vuorokaudessa veloituksetta.

Ja ohjelmaa, sitähän tuo turistin täyteläinen päivä edellyttää. Parin kilometrin päähän korpeen voi käydä kasaamassa muutamia kiviä keoksi. Sinne voi sitten turistit viedä puolipäiväretkelle ihmettelmään tuhansia vuosia vanhaa uhrilehtoa, jossa henget edelleen leijailevat. Kirkonkylän kuppilasta voi hakea jonkun hygieniansa laiminlyöneen karaokeharrastajan samaaniksi lyömään uhrikeon tuntumaan kalikoita yhteen ja huutamaan hyeenan lailla. Tekee taatusti vaikutuksen.

Omatoimisemmille voi vuokrata mopon 75€/päivä. Mukaan hatarasti laadittu kartta tienoon metsäteistä. Varmasti eksoottinen kokemus.

Shoppailusta kiinnostuneet kiikutetaan koulutaksilla kerran päivässä lähimpään Tarjoustaloon.

Illaksi muttuu grillikodan maasto muutamalla retkipöydällä ja savuttavalla tervapadalla Mystical Midnight White Nights -ravintolaksi. Parin pakotetun kossusnapsin jälkeen pitää vaativinkin turisti kuivaksi paistettua haukea valkean yön kulinaarisena ihmeenä, jolle vertaa ei koko maailmasta löydy. Ei niin. Paskanmakuista pitäjän tilaviiniäkin saattaa saada jonkin verran kaupaksi hyvällä katteella.

Joku hyväkäs sitä kuitenkin loppuillasta naisten perään kyselemään. Mitään ei tiedetä, mutta on kuultu, että taajaman motellin tuntumasta mahdollisesti olisi naisseuraakin löydettävissä. Varmin tuntomerkki on keltainen tukka.

Joskushan siellä oikeassa lomaparatiisissa ei tahdo oikein naisia miehistä erottaa. Ja samaan ongelmaan törmää kirkonkylän karaokesaluunassakin.

Ihan lopuksi sitten mietitään, että mikä se saa ihmisen matkustamaan ylettömän epämukavasti hevon kuuseen ja maksamaan lystistä vielä kuukauden palkan. Kyllä se kuulkaa on se luonto ja sen erilaisuus. Meri, järvi, lämpötila, vuori, metsä, viidakko, ranta jne. Muu on luotua kuvitelmaa.

Ja jos missä tätä turismin palvelukseen valjastettavaa luonnonvaraa on, niin Suomessa.