Verojen ja maksujen kiristäminen on tulonsiirto palkansaajalta poliitikolle

Suomen Tasavallan kansanvaltaisessa hallintojärjestelmässä kunnat ovat käytännössä itsehallintoalueita. Tai ainakin siihen asti, kun kepu ja vasemmisto saavat kuntataloudet romauttavan sote-uudistuksensa maaliin ja vie niiltä melkein kaiken.

Ja sen jälkeen saamme maksaa vielä hiukan lisää veroja, koska maakunnan on saatava lisää rahaa uuden massiivisen maakuntahallinnon ja sosiaali- ja terveyspalvelubyrokratian palkkoihin. Ja sairaaloihin, jotka se vie kunnilta ja kuntayhtymiltä.

Toinen merkittävä tavoite on tietysti sosialisoida yksityiset terveydenhuoltopalvelut. Kun useammassakin kunnassa ja kuntayhtymässä hoitaa terveydenhuoltoa yritys valitettavan hyvin ja tehokkaasti. Ei sosiaali- ja terveyspalvelujen kuulu hyvinvointiyhteiskunnassa olla hyviä ja tehokkaita. Niiden tehtävä on haalia mahdollisimman suuri määrä pienipalkkaisia ihmisiä poliitikoille töihin.

Näin kuntavaalien alla voimme luoda katsauksen kuntien päätöksentekoon. Siis ennen kuin sen merkitys kutistuu maakuntauudistuksen myötä useimmissa kunnissa ja kaupungeissa huomattavasti.

Suurissa kaupungeissa, ainakin Helsingissä kaupunginvaltuuston kokoontumiset ovat välillä jonkin marginaalisen asian hiuksia halkovia maratonkokouksia tai vaihtoehtoisesti suurten linjojen ohimarssia seuraava, älypuhelimia tuijottava yleisö. Sata miljoonaa nyt ei ole paljon.

Suurella osalla helsinkiläisistä ei ole minkäänlaista käsitystä päätöksenteon prosesseista saati omaa asuinympäristöä koskevien muutosten valmistelusta.

Valintarituaalin, eli vaalien jälkeen luotetaan sokeasti päätösten laillisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Eikä juuri muuta mahdollisuutta annetakaan. Asuinympäristöjä ravistavien kaavamuutosten ”osallistaminen” on pakollista teatteria ja valitettavan usein muutokset perustuvat kaavapäätöksiin, jotka voivat olla kymmenien vuosien takaa.

Kaupunkilaisten on kuitenkin hyvä muistaa, että vaaleilla valitut valtuutetut niihin puunkaatolupiin sen viimeisen puumerkin laittavat.

Helsingin kaupunginvaltuusto jakautuu edelleen hyvin selvästi kaikesta parranpärinästä huolimatta oikeistoon ja vasemmistoon. Vaikka kokoomuksella on ollut eniten valtuutettuja, on vasemmistoblokki aina niskan päällä.

Vihreät, demarit ja vasemmistoliitto tavallisesti, nykyisin yhä useammin, yhdistävät voimansa. Usein näyttää pääasiallinen tavoite olevan se perinteinen vasemmiston poliittinen ponnevoima, eli vastustus, varsinaisella asialla ei aina niin suurta roolia ole.

Oikeistoleiri tahtoo pitää luottamus- ja hyvinvointiyhteiskunnassa muutkin kuin polkupyörän pyörät pyörimässä ja pitää yllä realistisia mahdollisuuksia yritystoiminnalle.

Jotta syntyisi markkinoille arvoa, jolla on kysyntää ja jota tuottamaan tarvitaan työntekijöitä. Näin, ja vain näin syntyy yhteiskunnalle verotuloja. Näillä tuloilla rahoitetaan mm. terveyspalveluja, tarjosi ne sitten yritys, kunta tai valtio.

Näistä tuloista lohkaistaan ylläpito deekuille, vanhuksille, huumeenkäyttäjille, työttömille, sairaille ja muille, jotka eivät arvontuottoon syystä tai toisesta pysyvästi tai tilapäisesti osallistu. Samasta rahasta ammennetaan liksat mm. poliitikoille, sairaanhoitajille, erikoissuunnittelijoille, yliopistotutkijoille, opettajille, apurahataiteilijoille, pääjohtajille, metrokuskeille ja poliiseille.

Vasemmistoleiri katsoo, että keskittämällä päätösvaltaa komiteoille ja poliitikoille sekä lisäämällä aatemotivoitua kontrollia vapaaseen sektoriin saavutetaan tuottavampi, oikeudenmukaisempi ja tosi paljon kivempi hyvinvointi- ja luottamusyhteiskunta. Ja vaikka veronmaksukyky heikkenisi, niin suurituloisia voi verottaa lisää, koska he eivät osallistu talkoisiin.

Suomessa suurituloinen on vähintään 60 000 euroa vuodessa ansaitseva. Tuosta käteen jäävällä osalla ei ainakaan Helsingissä asuva Tesloja ostele. Eikä tätä menoa sitä kolme vuotta vanhaa Skodaakaan.

Ja kun ei muuta maailmanpelastustalkoissa keksitä kuin autojen ja polttoaineen verorasituksen kasvattaminen, niin suurimmalta osalta palkansaajia loppuu autoilu ihan tahtomattakin. Ei ole varaa. Toisaalta nyt jo omilla vähäpäästö-kaistoillaan elvisteleville Tesloille ja maasturimersuille on enemmän tilaa ajella ympyrää maapalloa pelastamassa.

Kolme viidestä ansaitsee vähemmän kuin 30 000 euroa vuodessa. Verovaroista kustannetaan noin 650 000 ihmisen palkka. Tuohon voi lisäksi laskea suurimman osan pääasiallisesti verovaroista kustannetun kolmannen sektorin noin 80 000 työllisestä.

100 000 euroa vuodessa tai enemmän tienaa alle 2% suomalaisista. Vaikka siis heidän palkastaan veisi verottaja 100%, sillä ei katettaisi kuntien alijäämää edes nimeksi. Suorastaan humoristinen oli pääministerin idea kuntaveron progressiosta. Kuntavero on merkittävän progressiivinen jo nyt. Tämä oli siis tietoista vasemmistopropagandaa tai vaihtoehtoisesti tietämättömyyttä. Kumpaakaan ei tietysti mielellään pääministerin suusta kuulisi.

Summattuna siis yksittäisen kansalaisen valinnanvapaus ja ostovoima on alistettava arvontuotosta riippumattomien poliittisten päättäjien käsiin. Koska tulevaisuus. Ja hyvinvointiyhteiskunta.

Hyvänä esimerkkinä toimikoon päätös keskustatunnelista, eli maanlalaisesta kokoojakadusta. Demarit, joilla ennen oli agendassa duunarinkin verorahojen järkevä käyttö, oli valmisteluvaiheessa mukana kannattamassa ratkaisua. Olisi mahdollistanut sujuvan liikenteen ja – kävelykeskustan. Juuri ennen ratkaisevaa äänestystä demarit käänsivät ryhmän setämiesten painostuksesta kelkkansa ja siirtyivät takaisin järkevää kehitystä vastustavaan vasemmistoleiriin ja keskustan liikenteen maan alle siirtämistä verisesti vastustavien vihreiden peesiin. Pääargumenttina oli autoilun lisääntyminen. Minun käsittääkseni tunneli nimenomaan vähentäisi autoliikennettä keskustasta.

Vihervasemmistolaisessa havainnekuvassa puunhalaamispakko on peruutettu. Tilalle on taskuparkkeerattu sokea usko mahdollisimman tiiviissä elementtitalokasassa asumisen hyvää tekevään voimaan. Urbanisaatioevankeliumi on sujuvasti syrjäyttänyt viimeisenkin kaupunkiluonnon säilyttämisen opinkappaleista.

Maailmankorjausoppi käsittää lisäksi taikakeinot kolmannen maailman köyhien elämän muuttamisesta resursseillamme keskiluokkaiseksi.

Itse uskon kansalaisten ja kaupunkilaisten vastuuntuntoon, rehellisyyteen ja mahdollisuuteen tehdä vapaasti asioita vapaassa  tasavallassa ja kaupungissa, jossa on puita ja luonnonrantoja. En millään voi uskoa, että suurin osa suomalaisista ja stadilaisista ei ymmärtäisi parastaan. Tai että joidenkin nykyinen elämäntapa olisi tehtävä mahdollisimman hankalaksi, jotta tulevaisuudessa olisi jollakin kivempaa.

Kaukaisella tulevaisuudella on helppo pelotella, koska siitä ei joudu vastuuseen. Edes siihen kuuluisaan poliittiseen vastuuseen.

Se on populismia puhtaimmillaan.

PS. Kirjoittaja on kokoomuksen kuntavaaliehdokas Helsingissä (273) ja uskoo vapauteen, joka muodostuu joukosta vastuita.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s