Tiedänpä maahanmuuttajan, joka ahkerasti suomen kieltä opiskeltuaan lukee sujuvasti ja kirjoittaa asiallisesti. Saavutettu kielitaito muuttuu kuitenkin käytännössä turhaksi, kun vaikkapa julkinen hallinto suorittaa kirjallista lähestymistä. Puhekielellä pärjätään siinä missä muutkin, mutta jopa mainonnan arkikielestä poikkeava puhuttelu menee yleensä yli hilseen.

Viranomaiskielen salaisuuksien avaamiseen tarvitaan poikkeuksetta tulkkia, vaikka tyyppi itse bamlaa jo ihan ymmärrettävää suomea.  Jos kerron kieltämme hapuilevalle, että pukeudunpa uusiin jalkineisiini ja lähden ostamaan kivijalkakaupasta makeisia, virvokkeita ja savukkeita, niin haavi aukeaa.

Hämmästynyt nyökkäys ja odottelua, mitä tuleman pitää.  Mutta jos haluaa karkkia tai limua, täytyy osata kylttien ja mainosten kapulakieltä. Veloituksetta! 

Perimmäinen syy näihin arkipäivän outouksiin lie ihmisen loppumaton tärkeilyntarve. Ja toinen asioiden merkitysten korostamisen tarve. Kun joku asia oikein kylttiin kirjoitetaan ja mainoslehtiseen painetaan, niin se täytyy sanoa jotenkin hienommin.

Karkki on kylttikielellä makeinen ja limu on virvoke. Tupakat ovat savukkeita ja viinerit makeita kahvileipiä.  Väsymättömiä kielenuudistajia ovat myös tärkeilykutsumustaan seuraavat erilaiset kunnalliset ja valtiolliset viranhaltijat, joiden tehtäväkenttää kattaa oleelliselta osaltaan yksinkertaisten asioiden muuttaminen mahdollisimman vaikeaselkoiseksi viestinnäksi. 

Viranomaiskommunikaation oudoin piirre on se, että sillä ei ole vastuuta viestinnän kohteen omaksumiskyvystä. Ammattipiireissä toista sataa vuotta kehitetyn sisäisen slangin ymmärtäminen on vastaanottajan vastuulla. Hulluinta on tietysti se, että viestinnän kohde on velvollinen ymmärtämään, mitä virkakoneisto häneltä kulloinkin edellyttää.

Jos nyt koulutettu kaupunkilainen hymähti, niin koettakaapa tulkita esimerkiksi Kelan kirjallista asiakasviestintää. Tunnen tapauksen, jossa edes kyseisen hallintoelimen virkailija ei kyennyt määrittelemään, mitä käskevään sävyyn laadittu aanelonen vastaanottajalta halusi.

Kieli on monessa ammatissa tärkeä väline. Se on mm. jääkiekkovalmentajan keskeisin uskottavuustekijä. Mikäli on hyvä keksimään yksinkertaisille ilmiöille monimutkaisia kiertoilmaisuja, on jo puolessa matkassa valmentajuuteen. Muiden, paitsi lajin sisäpiirissä olevien on mahdotonta käsittää ottelutapahtumia kuvaavan huippuvalmentajan tarinoista mitään. Epäilen kyllä vahvasti, että eivät ymmärrä pelaajatkaan. 

Kieli elää myös politiikassa, joka puolestaan elää kielestä. Nykyisinhän itseoikeutetaan kaikkinainen holtittomuus verorahojen kanssa hokemalla vastuullisuutta. Sana vaikuttaa nykyisessä merkityksessään tarkoittavan asioiden tekemistä vastoin eduskunnan ja yleisön mielipidettä.  Näin kielen kannalta tarkasteltuna poliitikon homman pitäisi olla vaikeiden asioiden selittäminen tavalliselle ihmiselle heidän ymmärtämällään kielellä. Eli siis juuri päinvastainen kuin jääkiekkovalmentajalla.

Mutta kun uutisten insertissä selitellään pelastuspaketteja EU-salakielellä, niin taitaa mennä yli hilseen osalta kantaväestöäkin. Saattaapa kuitenkin olla, että yhteiskuntamme kieli on uhkaavimmin solmussa eduskunnan syytäessä yötä päivää uusia hyvinvointilakeja.  Lakitehtailuun ei riitä tarpeeksi aikaa eikä aivoja osaavista kielenmuotoilijoista puhumattakaan. Kuuleman mukaan pahimpia ovat kansanedustajien lakialoitteet, joita kyhätään rahoittajien ja tukitahojen painostuksesta milloin mistäkin. Osaamattomuus ei ole este. 

Paitsi kieli, muuttuu myös sen ilmaiseminen. Tapa puhua yhdenmukaistuu ryhmissä. Nuoret, etenkin naiset, mankuvat ja narisevat trendikkyyttään tavalla, joka herättää lähinnä hilpeyttä. Kepun poliitikot puhuvat kääriäismäisesti suu mutrulla sanoja nielaisten. Television urheilu-uutisia lukevien henkilöiden puhenuottia ja sanojen painotuksia ei tavata muualla.  Alepan kassaneidin tarinasta ei kahden lauseen perusteella voi vielä päätellä millä kielellä hän itseään pyrki ilmaisemaan.  Neengu. 

PS. Puhettakin oli joskus kiva kuunnella. Siis Radio Puhetta. Siellä siirryttiin kuitenkin käsittelemään keskinkertaisuuksien toimesta keskinkertaisuuksien puutteellista maailmankäsitystä sekä kuuntelemaan Flow-musiikkia.