Kadotettavat kansanperinteet

(Julkaistu aiemmin Iltalehdessä 22.9.2012)

Arkipäivässämme on runsaasti maalais- ja osittain kaupunkijärjenkin vastaisia ilmiöitä, joihin suhtaudumme olankohautuksella. Eikä nyt puhuta Kiasmasta.

Nautintoainepuolella on käynnissä jatkuva yhteiskunnallinen debatti ja kitka. Mitä saa ja ei saa tehdä. Välillä on yllämainitun järjen tunnistaminen hankalaa.

Muistelimme hiljan viereen sattuneen maanmiehen kanssa aikoja, kun lentokoneessa sai tupakoida. Sankka savu täytti koneen, tulitikkuja raavittiin vapaasti, lattiat olivat mustana palojäljistä.

Tuntuu tänä päivänä aika mahdottomalta ajatukselta.

Harvinaisemmaksi käynyt tupakinpoltto ei ole ehkä kukkeimpien aikojensa tapaan niin kovin cool. Isoisäni oli aikanaan hyvinkin cool. Vaikka ei olisi röökannutkaan tauotta. Ei ollut kyllä niinkään cool maatessaan vähän yli kuusikymppisenä keuhkosyövän kuihduttamana lasaretissa. Ei tullut muuten perikunnalle mieleen haastaa Rettigiä rosikseen. Silloin oleteltiin, että ei kai sitä röökiä kukaan pakottanut vetämään. Lasse Lehtinenkin oli vielä siihen aikaan hyvien puolella.

Näin jälkeenpäin tuntuu tietysti erikoiselta ne siniset kamarit, joihin miesväki vetäytyi luomaan savua ilmaan. Nykypäivän tasa-arvoisessa yhteiskunnassa on naiskorsteenikin ihan tavallinen näky.

Kaverin kanssa ryhdyttiin cooliksi tuossa kolmentoista paikkeilla ja luikahdettiin sivukylille syntiä tekemään. Itä-Pasilan R-kiskalta snadi mallu ja virastotalon taakse viileästi spaddulle. Viisi mieheen. Lucky Strike oli paljon siistimmin cool ja cowboy, mutta pieniä askeja ei myyty. Session jälkeen yritettiin pysyä tiellä ja todettiin, että pieni tauko saattaa olla paikallaan.

Varotoimista mainittakoon röökihanska. Sormia haistelemalla saatettiin tarkistaa kotiinsaapuneen hyvätapaisuutta, koska kontrolli on oppivainen. Hirmuinen sisunkäry saattoi näet tehdä vanhemman kuin vanhemman epäluuloiseksi. Siksi hanska. Koivunlehtien pureskelu todettiin hyväksi hajunsyöjäksi, mutta saunavihdallisen syönti colttiaskin perään aiheutti ruokahaluttomuutta. Mikä oli epäilyttävää.

Eipä siitä pysyvää harrastusta jäänyt. Joillekin kyllä, mutta niistäkin aika moni on herennyt virallisen paheksunnan myötä. Hyvä, että kaupassa on röökiaskit pantu piiloon, koska ne kuvat säikäyttävät paskat housuun kirurgiltakin.

Nyttemminhän röökaaja on moniongelmainen henkipatto, jonka satunnaista parveketupakointia vahtii nenä pitkänä kuusi kerrosta alempana päivystävä yhteisöllinen kanssa-asuja, joka soittelee harva se ilta poliisille ja tiedustelee sarkastisesti maksajaa edessä olevan keuhkosyöpänsä sytostaattihoidolle.

Kansanterveyden vihollinen numero kaksi on päätetty määrätietoisesti kitkeä hyvinvoinityhteiskunnasta. Ei voi kuvitellakaan kuinka Gloria tekisi lukijamatkoja Virginian tupakkaviljelmille. Siellä sitten jonkun Suomesta muuttaneen kosmopoliitin tupakkiranchin viihtyisällä patiolla puhalleltaisi taidokkaasti savurinkuloita ja keksittäisiin outoja vertauksia makunyansseille.

Kansanterveyden vihollinen numero yhden etiketit ovat tähän asti saaneet olla rauhassa, koska hienot ihmiset kykenevät kohtuukäyttöön.

Tulee mieleen, että jos kossuflindan etiketissä olisi kuvia esimerkiksi leipäveitsi selässä rötköttävästä perheenäidistä tai haulikolla päänseutuun osuneella laukauksella lopetetusta korttikaverista, niin miten mahtaisi viinanjuontiin vaikuttaa. Saattaisi jopa käynnistää taiteeksi kääntyvän kilpavarustelun graafisten suunnittelijoiden piirissä.

Karjalapulloon saisi tyyliteltyä verilammikon hampaineen kesäisessä ilta-auringossa. Samppanjaetiketissä voisi olla kuva ylioppilaslakki päässä porttarin kusilammikossa kököttävästä heleästä neitosesta. Siideripullossa voisi olla kauniisti kuvattuna vaikka vaippa, johon on päässyt pienokaiselta tanakat sköndät.

En epäile yhtään, etteikö aihepiiriä runsaasti tuntevilla kommentaattoreilla olisi paljon lisää ideoita kansanterveyden nimissä käynnistettävään etikettitaistoon viinanpirua vastaan. 

Mikäli muutkin huumeet alkoholin lisäksi olisivat sallittuja, voisi valtio tehdä hyvät fyrkat huumeidenvastaisessa taistelussa monopolisoimalla handelin.

Huumossa myytäisiin asiantuntevasti piristystä arkeen ja tunnelmannostattajaa juhliin. Kannabispakettien kansista saisivat lapset keräillä popparien kuvia ja Neula-lehti tekisi lukijamatkoja asiantuntijoiden johdolla Kristianiaan ja Kolumbiaan.

Ajatelkaapa.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s