Jokaisen pitää maanantaista lukien tietää mitä tarkoittaa valtioneuvostoa ohjaavaksi ylimmäksi opinkappaleeksi julistettu intersektionaalinen feminismi. Sitä saattaa nimittäin poliisi kysyä kadulla. Opi perusasiat.

Kulkutautiseikkailu toi myötään politiikan arkeen hiukan tositilanteen makua. Havaittiin, että hetkinen. Poliittista korrektiuttakin voi vahtia voimakeinoin! Mehän niitä poliiseja ja sotaväkeä määrätään!

(Vähän jo muodista poistunut poliittinen korrektius on kuin mikä tahansa muu toisten vahtimiseen ja matkimiseen pohjautuva muoti-ilmiö ihmisyhteisöissä. Se mutatoituu, kärjistyy ja muuttaa muotoaan kunnes jonakin päivänä trendsetterit päättävät sen olevan last season. Se puolestaan johtuu siitä, että edelläkävijät eivät erotukaan enää valtavirrasta, vaikka ovat kärjistäneet ilmiön äärimmilleen. Silloin siirrytään seuraavaan ainoaan oikeaan oppirakennelmaan).

Elämme maailmanajassa, jossa myös kansainväliset kuluttajatuotejätit ovat tulleet kilpailemaan median, akateemisen maailman ja poliitikkojen rinnalle maailmanparannusmitaleista. Ilmiö on otollistanut maaperää melko äärimmäistenkin aateagendojen istuttamiselle maamme varhais- ja etenkin myöhäisnuorisoon.

Tasavallan hallitus on ehtinyt kaiken hulinan keskellä terävöittää ohjelmaansa tärkeimpien asioiden osalta. Intersektionaalinen feminismi on siis oppi, joka ensisijaisesti ohjaa lainsäädäntötyötä tästä eteenpäin.

Intersektionaalinen feminismi on suurelle yleisölle melko tuntematon käsite, mutta yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan toiminnan kaikilla osa-alueilla pyritään tunnistamaan epätasa-arvoa luovat rakenteet ja poistamaan ne.

Kannatettava tavoite, mutta ongelmaksi muodostunee taas kerran ammattimaiset epätasa-arvon jäljittäjät, jotka löytävät henkilökohtaisia tavoitteitaan palvelemaan tuottamuksellista sortoa sieltäkin missä sitä ei ole. Vaikeiden teoreettisten mallien soveltaminen käytäntöön johtaa ainakin historian valossa tarkasteltuna yleensä jonkinlaiseen mielivaltaan.

Intersektionaalista feminismiä ei voi olla vertaamatta marxismi–leninismiin, mutta vertausta tuskin koetaan hallituspiireissä loukkaavana.

Hallituspiireissä olisi ehkä hyvä muistaa, että kaikki kansalaiset eivät ole teoriaorientoituneita emansipaatteja, joille vaikkapa intersektionaalinen feminismi on pitkän loogisen päättelyketjun päässä seisova lopullinen ratkaisu. Vaarana on puutteellisen sivistyksen ja vaatimattomamman päättelykyvyn kriminalisointi.

Pakottaminen perustelemattoman tuntuisiin muutoksiin aiheuttaa luonnollisesti vastarintaa ja turhautuneisuus saattaa purkautua arvaamattomalla tavalla.

Pikkunäppärä saivartelu on vallannut median. Rahvas-rahvaasta erotutaan viljelemällä latteaa enemmistöpilkkaa ja muotiagendaa myötäilevää sarkasmia. Tärkeää on mennä virran mukana, koska linnan juhlien valintaperusteet menevät ihan uusiksi.

Jos onnettomuudeksi tomumajan ilmiasu on paksun äijän, se vaatii jo hallitusohjelmankin nimissä tietysti täydellistä itsensäkieltämistä. Vaikka eihän sitä itse voi valita minkälaiseksi hylkiöksi sitä tähän maailmaan sattuu syntymään. Olisivat steriloineet faijansa, mikäli olisivat ehtineet.

Intersektionaalisen feminismin esoteriaa ei vielä tuolloin tunnettu, mutta ei se ole mikään syy. Tietämättömyys on raskauttava asianhaara.

Ja mitä tulee siihen nuorison kivienheittelyyn, niin se taas on ihan vaan maailmaan vakioitunutta nuorisohulinointia. Se on nähkääs hauskaa, voin omasta kokemuksesta kertoa.

Sen sijaan on vastuutonta yllyttää tietämättömiä hulinoimaan jonkun poliittisen agendan edistämiseksi. Vaikka kuinka luulisi olevansa oikeammassa kuin muut. Harvoin ne kiilusilmät itse on patsaita kaatamassa. Sen hoitaa ilmainen työvoima.

Tekoasiallinen, iloton ja ongelmahakuinen käytöspoliisi on hallinnon silmissä kelpo kansalaisen nykymalli. Ammattimaisesti yhteiskunnan päätöksentekoprosessia manipuloiva, alati identiteettiään laajenevasta valikosta hakeva ja tuntemattomien puolesta vihainen henkilö, jonka  itseoikeutetun käsityksen mukaan hyvinvointivaltion pysyvyyden ehto on pitelemätön vertaishalveksinta.

Onneksi kuitenkin se on meistä vain pieni vähemmistö. Muuten ei olisi selvitty vain kahdella maailmansodalla ja yhdellä sisällissodalla.

Mutta niin ne aina korkeapaineet täyttyvät.

PS. Loogisena jatkumona nykymeno johtaa siihen, että miespatsaat ovat rakenteellisen sorron fetisseinä saatava pois silmistä. Ja niin edelleen.