Kun satunnainen teini tuli lumipyryssä vastaan paljain nilkoin oli syytä pohtia oliko jälleen yksi nuori pudonnut jälleen yhteiskunnan turvaverkon läpi ja kenties tarvitsi apua. Hyvinsyönyt olemus ja muu varustus korvalappustereoita myöten jätti kuitenkin vaikutelman normaalisti kontiribuoivasta hyvinvointiyhteiskunnan toivosta. Ehkä kyseinen juniori oli vain fitnesskassista unohtuneiden sukkien hakureissulla.

Parin päivän kuluttua vastaan tuli auraamattomalla kävelytiellä toinen. Ja kohta kaduilla oli kaksi kolmesta koululaisesta ilman sukkia. Talvikelillä.

Asiaa tuntematta arvelisin kuitenkin, että ensin kuljettiin arvaamattomasta syystä ilman sukkia jossain havupuuvyöhykkeen eteläpuolelle jäävissä suurissa taajamissa. Ja mahdollisesti joku Youtube-elämäntapamessias on saattanut unohtaa laittaa sukat aamulla jalkaan ja kävellyt kulisseissa ympyrän.

Asia on sinänsä varmasti vanhempia lukuunottamatta yhdentekevä, mutta ilmiöstä tekee mielenkintoisen se, että pakkasella ja lumikelillä nilkat paljaana kulkeminen tuskin tuntuu kivalta ainakaan ennen kuin nilkat muuttuvat tunnottomiksi.

Sellaista on muoti. Ollakseen toisten mielestä samanlainen kuin muut pitää vähän kärsiäkin. Hetken hurmiosta elävässä nyky-yhteiskunnassa tämä vaikuttaa suorastaan merkityksellisen pitkäjänteiseltä. Ollaan valmiita pidättäytymään määrätietoisesti vaistonvaraisesta rationaalisuudesta, jotta ei ainakaan tulisi leimatuksi ei-muodikkaaksi. Ja jäisi joukon ulkopuolelle. Sitä harvan psyyke kestää. Aikuisenakaan.

Kehitys kehittyy, lynch mobista pois jääminen vaatiikin sitten useimmilta jo liikaa.

Politiikan huipulla ja virkaeliitin edustavissa toimitiloissa hoidetaan asiallisia asioita asiallisesti toimivan yhteiskunnan kokonaisetua velvoitteena pitäen. Rationaalisuuteen ja yhteiskunnan rauhanomaiseen kehitykseen tunkee kuitenkin toinen toisen perään uusia ajatuksia ja aatteita, joita ryhdytään asiakirjoihin ymppäämään mukaan. Virkaeetos elää, muodikkaat ismit tulevat hitaasti ja menevät vielä hitaammin ohi. Paitsi opetussektorilla, jossa ei parta- ja silmälasirehtoreiden muodin lisäksi muutu mikään muukaan.

Poliittiset puoleet, korporaatiot ja nyttemmin jopa yritykset ovat oppineet saamaan etuaan ajetuksi piilottamalla todelliset tarkoituksensa muodikkaisiin havainnekuviin ja tunteisiin vetoaviin, mutta näyttäviin vastakkainasetteluihin.

Suuri kaupunki tarjoaa globaalissa megalomaniaharhassaan köyhälle kansalle leipää ja halpoja sirkushuveja sekä edullisen kuljetuksen niihin. Noloa on vain kilpailevat leipäjonot, muu kilpailu onkin pitkälle pöhöttyneen kaupunkisosialismin kitkemää.

Energiayhtiön markkinointijohtaja tarjoaa lapsille fossiilivapaata tulevaisuutta ja järjestöpyrkyri viljelee päivät pitkät kuvia itsestään metsässä, koska jos ei hän sitä tekisi, kaikki Suomen metsät kaadettaisi. Silloin Itämeren ranta nousisi viikossa Hyvinkäälle.

Tummanpuhuvissa taidevalokuvissa esiintyvät Hesarin kolumnistit maalaavat muodikkaan elämänsä taustakuvaa synkillä yksipuheluilla. Pienten piirien pitkälle jalostuneen mielipidemuodin loputon todistaminen on muuttunut vähitellen suoraviivaiseksi ahtaan poliitisen agendan ajamiseksi. Varmasti heidän itsensä huomaamatta.

On muotia erota kirkosta, koska on muotia erota kirkosta. Pyyteetöntä auttamistyötä yhteiskunna byrokratiaverkon pettäessä tekevää organisaatiota ei ole muotia kannattaa, koska… se ei ole muotia. Yrittävät kai kieltää pakolaisilta oman uskonnon tai jotain.

Vanhemmille punaviiniin kallellaan oleville vanhan muodin aateihmisille kirkko taas puolestaan edustaa patakonservatiivista 50-luvun hierakiayhteiskuntaa, jolloin uskonto kielsi ajattelun ja yksityisomistus riisti työntekijöiltä kaiken ajan Väinö Linnaa lukuunottamatta. Utuinen maailmankuva piereskelevistä patruunoista,  palestiinalaisia sortavan Israelin tukemisesta ja työväenliikkeen vastaisuudesta noin yleensä on säilynyt paremmin kuin sitä toisteleva naama. Muoti kun voi taantua myös periaatteiksi.

Sosiaalinen media on luonut tiedevastaisen ja pahoissa tarkoituksissa liikkeellä olevien empatiakyvyttömien ihmisluokan. Se nostaa parhaillaan antikristuksia valtaan maailman joka kolkassa. Urakka on asiallisilla ihmisillä melkoinen, koska näyttää siltä, että vähintään 95 sadasta sympatisoi täysin vääriä ajatuksia yhteiskunnasta.

Muodikas etujoukko on taistellut sitä vastaan 1960-luvulta, mutta väärää kehitystä ei nähtävästi ole lisääntyvä tiedottaminenkaan pysäyttänyt. Verojen jakamistalous on vieläkin välivaiheessa, mutta nykyajan nuoriso sen jo paremmin ymmärtää, koska ethän sinäkään halua, että autolla ajetaan ja metsät kaadetaan, koska ne aiheuttavat miljoonille leiriläisille ahdinkoa aiheuttaessaan verisiä sotia Lähi-Idässä ja Afrikassa.

Tuntemattomien julkinen ylenkatsominen on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Ruuansulatusvaikeudet ja muut säännöllisesti luonnon riesaksi antamat vaivat, piristeiden aiheuttamat haltioitumiset ja varsinkin jälkitilat sekä lapsen toivottua heikompi koulumenestys johtuvat jostakin ja ovat siten jonkun syy. Palkkaa erilaisten turhaumien institutionalisoimisesta nauttivat osaavat syylliset osoittaakin. Se on tietysti yhteiskunta, jossa etenkin ne tai nuo ajavat vääriä asioita.

Omat heikkoudet ja hillittömyydet muuttuvat nykymuodin mukaan hyveiksi, mikäli ne vain avoimesti tunnustetaan. Kun ryypätään, biletetään ja käydään vieraissa, hylätään lapset ja sen jälkeen julkistetaan oma siirtyminen ihmisenä nextille levelille ollaan valmiimpia kohtaamaan uusia parisuhdehaasteita. Näin voi käydä kenelle hyvänsä, mutta minä voitin itseni. Moraalitonta on ainoastaan moittia tuota ihmisyyteensä eksynyttä moraalittomuuksistaan.

Niinku et niin helposti niinku tavallaan tuomitaan. Et niinku. Kalankuva.

Päivä päivältä on vaivattomampaa olla muodikas, koska johdonmukaisuus on vanhanaikainen ajatusvankila, joka on estänyt meitä olemasta itsejämme. Näin on jos siltä tuntuu. Ja tuntuuhan se erilaiselta aamulla kuin illalla. Varsinkin jos juo pullon valkkaria vietettyään lähes kuusi tuntia tämän päivän raastavissa toimihenkilöolosuhteissa. Joissa tuomitaan ja pelataan väärin erilaisiin hierarkioihin perustuen. Aika monelle on hämmennykseltään vaikeaa edes kertoa mitä työpaikalla ylipäätään olisi toiveissa saada aikaan, koska johto on niin huono ja kaikki perustuu patriarkaaliseen sortoon.

Politiikassa peräänkuulutettiin ennen tasapuolisuutta ja rationaalisuutta. Nyt eivät suuremmat aatteet enää tahdo alistua eksakteille luonnontieteille ja tasa-arvo vaatii sortamista, pilkkaa ja syrjäyttämistä. Mikä epäilemättä johtaa tasa-arvoisempaan tasa-arvoon. Saattaahan olla niinkin, että ennen painovoiman keksimistä ihminen osasi lentää.

Muotieetoksen mukaan Suomenkin kansantalous on uhrattava kenen tahansa maailman ihmisen turhamaisuuden hyödynnettäväksi, koska meillä ei ole oikeutta sihen, että asiat on kunnossa, koska jollakin jossain ei ole. Ja kun oikein pohditaan, niin syylliset heimoerimielisyyksiin kaukaisissa maissa löytyvät suomenkielisistä Facebook-ryhmistä.

Mikäli aikaisemmilla ajoilla muodissa olleet luonnonlait vielä vaikuttavat, niin edessä on siis pyyteettömyyden katharsis, joka on yleinen kurjistuminen.

Terävimmät ja luonnevammaisimmat lyövät löylyä usein vain katsoakseen, kuinka moni nielee purematta. Ja suurin osa seisoo tietysti pakkasessa bussipysäkillä odottamassa nilkat paljaana bussia, jonka saapumisesta vallitsi melko satavarma yhteinen käsitys.

Toivottavasti oman typeryyden ihailu menee nopeasti muodista.

Pieniä on silakat joulukaloiksi.