Silta alhaalla, torni pystyssä

Jokin aika sitten paluumuutin Lauttasaareen.

Homma meni rutiinilla, koska kerta oli jo neljäs. Tai viides, riippuu vähän miten lasketaan. Osoitteetkin ovat olleet saaren eri osissa.

Larun touhuja olen asukkina seurannut vaihtelevan mittaisissa pätkissä, vaikka ekat muistot ovatkin jo 60-luvun puolelta.

Duunipaikoista ainakin kolme on sijainnut Larussa. Parissa tosin tuli käytyä Tölikasta käsin. Ja myöhästymiseen oli vakiosyy. Silta pystyssä.

Lauttasaari-Lehteen on hyvin henkilökohtainen side 80-luvun loppupuoliskolta, jolloin aloittelin julkisen kirjoittajan uraa toimitusharjoittelijana. Poistuin talosta toimitussihteerinä mukanani hirmuinen innostus lehdentekoon. Vaikka muihin hommiin jouduinkin.

Tällä palstalla seurailen saaren touhua ja suhdetta kaupungin hallintoalamaisuuteen yksittäisen asujan ja eläjän näkökulmasta. Ja joskus ei voi nauramatta katsella.

* * *

Ajan saatossa on Larun maamerkkinä tunnettu vesitornikin menettänyt varsinaisen virkansa. Uudeksi tehtäväksi ei stadin päätöksenteko ole kelpuuttanut maamerkkiyttä. Tai kyllähän se ainakin vielä piirtää siluettinsa saaren skylineen. Rakennusteollista muotoilua parhaimmillaan, koska näyttää katselusuunnasta huolimatta aina samalta.

Mahtoivatko larulaiset muuten vuonna 1958 tuoretta betonitörtsää ihmetellessään aavistaa, että 50 vuoden jälkeen ollaan barrikadeilla sen säilyttämisen puolesta. Larun torni kun oli ensimmäinen ns. sienitorni. Eli saattoi jonkun mielestä jopa pilata maiseman.

Tornin purkamisesta on kaupungin kanssa kiistelty tovi. Uudenmaan äly-keskus päätti itsekseen, että saarelaisten vaatimalle suojelulle ei ole perusteita. Etenkin kun rakenteissa on kreosoottia, asbestia ja muuta hengenvaarallista. No, ne on älytty nyt poistaa. Ja torni on edelleen pystyssä. Nyt odotellaan antaako korkein hallinto-oikeus luvan valittaa viimeisestä purkupäätöksestä.

Jos virkatie ei ole armollinen, kaatuu torni oletettavasti keväällä. Tornia tai ei, hyvä uutinen on se, että tienoo pysyy virkistyskäytössä ja maisemoidaan puistoksi. Enemmän kuin tornista, voisi olla huolissaan siitä, että metron tulon varjolla ei larulaisten vaatimattomia metsiä hakata gryndereiden leikkikentiksi.

Kotkavuorelle olisi nimittäin ottajia.

Kaava saattaa näinä aikoina ryhtyä yllättävästi elämään unelmahöttöisessä valtuustossa autuaaksitekevän joukkoliikenteen armoilla. Painetta vähentää onneksi tällä hetkellä surkuhupaisa suunnitelma rakentaa ahdas slummi Koivusaareen.

Pursiseuratkin voi mennä vaikka ulkoluodoille. Onhan niillä veneet.

Välillä tuntuu, että kaupungin päätöselimissä larulaisten otsaan yödään turhan helposti NIMBY-leima (Not In My Backyard). Oman asuinympäristön turvallisuudesta ja viihtyisyydestää huolehtiminen on toimivaa demokratiaa parhaimmillaan, mutta joillekin se tuntuu olevan hyväksyttävämpää kuin toisille.

Joskus poliittisen pelin ja muiden intressien lyhytnäköisyydestä kimpoilevien haittojen torjuntaan ei häröily mielipidepalstoilla riitä. Demokraattinen päätöksenteko tarjoaa kanaviksi tuottamuksellisen vaikean byrokratian. Vaikuttava reagointi omaa asuinympäristöä koskeviin suunnitelmiin vaatii erityistä ammattitaitoa ja paljon resursseja.

Osaava kaupunginosayhdistys on säästänyt larulaiset vuosikymmenten varrella monelta silmittömän kehitysinnon sivuhaitalta. Ei siis torjumalla ja vastustamalla, vaan laatimalla ammattitaitoisia ja kestäviä vaihtoehtoja suunnittelun avuksi. Usein melko näkymättömälläkin tavalla.

Lauttasaari-Seuralla on pääkaupunkiseudun lisääntyvissä ja joskus vähän oudosti perustelluissa kasvupaineissa tärkeä rooli, vaikka seura vähän vaatimattomasti siihen suhtautuukin.

Lauttasaarelaiset ovat omien havaintojeni perusteella tyytyväisiä asuinympäristöönsä. Ja mielellään myös kertovat sen. Joskus vaan tuntuu, että tyytyväisyys aiheuttaa joissakin paikoissa ei-toivottuja signaaleja.

Ei sitä Kivinokkaakaan Itä-Helsingissä pelkästään järkisyistä jätetty rakentamatta.

PS. Kiitopyöräilyn, jakeluliikenteen, työmaaliikenteen, bussipysäkit ja jalankulkijat iloisesti yhdistävällä Lauttasaarentien pohjoispuolen jalkakäytävällä ei onneksi vielä ole sattunut vakavia onnettomuuksia. Saurin Pekalle olen asiasta raportoinut. Ilmeisesti odotetaan, että uuden ostarin ja metroaseman valmistumisen myötä tehdään jotain myös kevyelle liikenteelle. Toivotaan, että tuuri säilyy siihen asti.

Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s